Laskettelureissu Itävaltaan

Otetaanpas pikku reissu throwback tähän alkuvuoteen, sillä laskettelureissut ovat monelle varmasti juuri näihin aikoihin ajankohtaisia.

Paras reissuseura

Lähdimme reissuun kolmen pariskunnan voimiin 2017 maaliskuussa. Neljä meistä oli laskenut enemmän ja yksi hiukan vähemmän ja yksi ei lainkaan aiemmin. Omastakin edellisestä laskettelureissusta oli useita vuosia ja Joonas ei ollut lasketellut koskaan aiemmin, joten kävimme Turun Alpeilla eli Hirvensalossa yksityistunnilla pari viikkoa ennen reissua. Se todella kannatti ja kaikki palautui hyvin muistiin nopeasti, kuten pyörällä ajo. Kokoonnuimme ensin porukalla Vantaalle yhden pariskunnan luo, josta sitten suuntasimme lounaan jälkeen suoraan lentokentälle ja hyppäsimme koneeseen kohti Saltzburgia.

Olimme perillä yöllä kymmenen aikaan ja meillä oli vuokra-auto odottamassa lentokentällä. Auto oli aivan loistava valinta ja meillä oli kaksi kuskia valittuna porukasta, jotta viikon aikana olisi mahdollisuus jakaantua eri porukoihin niin halutessamme. Lähdimme ajamaan kentältä kohti Maria Almia navigaattorin ohjeiden mukaan. Oli aivan pilkkopimeää ja satoi kaatamalla vettä. Havaitsimme myös, että mitkään kaupat tms. eivät ole auki, eikä mitään ravintoloita ollut lähimaillakaan. Googlettelun jälkeen löysimmekin tiedon, että kaupat todella ei ole auki. Tämä olisi ehkä kannattanut tarkistaa etukäteen… Aivan loppumatkasta nähdessämme Mc Donaldsin kyltin ei riemunkiljahduksilta vältytty. Pääsimme perille mökille ja painuimmekin jo pian pehkuihin. Onneksi Itävallassa vesi on puhdasta ja juomakelpoista.

 Aamulla odotimme jo kuumeisesti kauppojen aukeamista ja ne olivatkin sunnuntaisin auki vain muutaman tunnin ajan. Aamupalalle suuntasimmekin mökiltä tuolloin läheiseen hotel Ederiin, sillä kaikilla oli jo kauhea nälkä. Ensimmäisenä päivänä kävimme ruokakaupassa, vuokrasimme laskettelukamat ja tutustuimme paikkoihin ja rinnekarttoihin, pelailimme ja laitoimme ruokaa.  Tsekkasimme myös seuraavalle päivälle rinteet valmiiksi ja sen, että mistä saamme aamulla hissiliput helpoiten ja edullisimmin.

 

Seuraavana aamuna kello laitettiin soimaan seitsemän aikoihin ja sitten vaan aamupalan jälkeen kamat niskaan ja lipunoston kautta rinteeseen. Ajoimme autolla Maria Almin laskettelurinteen parkkipaikalle ja lähdimme siitä ylöspäin. Täällä oli se hyvä puoli, että eri vuorille pääsi siirtymään kätevästi, eikä samoja rinteitä tarvinnut sahata edestakaisin. Kaikki Hochkönigin viisi hiihtokeskusta ovat hissiyhteydessä ja niihin pääsee yhdellä lipulla. Hissejä alueella on 30 kpl ja rinteitä on yhteensä 120 kilometriä, joten laskettavaa riittää. Yksittäisetkin rinteet olivat superpitkiä, joten yksi lasku kestikin aina hyvän tovin ja välillä oli jopa pakko pysähtyä, kun jalkoja alkoi hapottaa niin paljon. Rinteissä oli kyllä hyvin vaihtoehtoisia reittejä esim metsän kautta pientä loivaa rinnettä, jonka jälkeen pystyi jatkamaan joko sinistä helppoa tai mustaa tai punaista rinnettä oman valinnan mukaan. Porukkamme hurjapäisimmälle laskijalle mustia rinteitä ei ollut kovin paljoa ja osa oli suljettuina, joten tämä laskettelukeskusten kokonaisuus sopii parhaiten keskitasoiselle laskijalle. Hochkönigin alue oli sen verran laaja, että siellä olisi hyvin voinut laskea koko viikon.

Päätimme kuitenkin itse käydä myös Zel am Zeessa laskemassa yhtenä päivänä ja samalla kiertelimme muutenkin kaupunkia, sekä söimme herkullisen lounaan intialaisessa ravintolassa. Laskettelusta pidettynä välipäivänä aamutreenin ja venyttelyiden jälkeen osa porukasta lähti käymään parin tunnin ajomatkan päässä olevan viehättävässä Kitzbühelin kaupungissa osan porukasta hyödyntäessä Hotelli Ederin kylpylää, joka oli rentouttava laskupäivien välissä. Loput päivät menivätkin sitten laskiessa ja se oli kyllä reissun parasta antia ehdottomasti ja jalat huusivat hoosiannaa joka ilta. Joonaskin laski mustaa rinnettä pariin otteeseen viimeisenä päivänä!

Lähtöpäivänä lähdimme jo ajoissa majapaikalta, sillä halusimme vielä rauhassa viettää päivän Saltzburgissa.

 

Majoitus:

Majoituimme mökkiin, johon sai parkkeerata auton suoraan omalle pihalle. Talossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi wc:tä, terassi, keittiö ja olohuone. Toisessa wc:ssä oli myös kylpyamme, joka oli joka päivä ahkerassa käytössä ainakin tällä porukalla. Ainoa juttu, jota jäimme kaipaamaan oli sauna. Majoituspaikan nimi oli: Panoramablick Maria Alm ja valinta oli aivan loistava. Tästä oli kävelymatka Maria Almin kylään ja terassilta oli upeat näkymät vuoristoon. Keittiö oli tilava ja kaikki mahtuivat syömään ja pelailemaan saman pöydän ääreen. Yöelämää kaipaavalle Maria Alm ei ainakaan tuolloin maaliskuussa ole paras valinta, sillä kylä hiljeni tehokkaasti heti illan tultua. Meitä tämä ei haitannut, sillä illat vietimme mökissämme porukalla laskupäivästä palautuen.

Varusteet:

Vaatteista kannattaa olla lasketteluhousut, takki, kauluri, ohut pipo, laskettelulasit, kypärä ja hanskat. Kypäränkin voi toki vuokrata, mutta itse tykkään käyttää enemmän omaa kypärää. Omat suomen talven laskukeleihin tarkoitetut laskuvaatteet olivat tuolla aivan liikaa päivällä lämpötilan ollessa parhaimmillaan +16 astetta. Softsell takki olisi ollut paras valinta tuonne ja sinne alle ohut kerrasto. Osa ihmisistä laski jopa t-paidoissa, mutta se nyt on ehkä vähän liioittelua :D

Suksien/laudan +monojen vuokraus puolestaan on niin edullista, että omia ei välttämättä kannata ottaa mukaan, sillä erikoisvälineiden lentorahti edestakaisin on lähes samansuuruinen, kuin vuokraus paikanpäällä ja etuna vuokrauksessa on se, että tavaroita ei tarvitse raahata mukana kentälle jne. Meillä vuokraus onnistui niin, että otimme välineet koko viikoksi, mutta palauttaessa ilmoitimme kuinka monena päivänä niitä on käytetty ja maksoimme vain niistä päivistä. Kätevää!

Aurinkovoidetta kannattaa myös ottaa, mikäli sattuu aurinko porottamaan naamalle eikä ole kommandopipoa tai kaulahuivia naaman suojana. Itsehän poltin nenäni heti ensimmäisenä päivänä, vaikka rasvaa olikin laitettu :D

Ruoka ja juoma:

Ruokaa ja juomaa oli hyvin tarjolla monissa rinneravintoloissa. Laskettelu on kuluttavaa puuhaa, joten ruoka maistui meidän porukalle hyvinkin kerran päivän aikana. Lisäksi pakkasimme aamulla vesipullot ja hedelmiä ja pähkinöitä evääksi mukaan. Tähän soveltuu hyvin raskas itävaltalainen ruoka. Gulassikeitto irtoaa n. 7€  hintaan ja siihen vesi tai kokis n. 2-3 € hintaan. Palvelu oli rentoa ja myös yleensä rivakkaa, joten syömiseen ei kovin kauan mennyt aikaa, vaikka noissa maisemissa kelpasikin lounastaa ja lepuuttaa jalkoja. Myös pizzaa tai makkaraa oli monessa paikassa tarjolla varsin kohtuulliseen hintaan rinteissä. Gulassikeiton lisäksi oma suosikkini oli uuniperuna, joita olikin tarjolla erilaisten täytteiden kera.

Rinnebaarissa tuli välillä juotua Radler (3-4€), joka oli hyvä janon sammuttaja, mutta ei ole kovin suuri alkoholipitoisuudeltaan. Suosittelen muutenkin juomaan lähinnä alkoholittomia juomia rinteessä, jotta tarkkaavaisuus ja reaktiokyky pysyvät kunnossa.

After skissä emme juurikaan viettäneet aikaa, sillä hyödynsimme kokopäivän laskuajat tehokkaasti ja olimmekin usein rinteessä klo 8-16. Meno siellä tuntui kyllä olevan kohdallaan, joten ensikerralla siihenkin on käytettävä jokunen tovi. Meno oli osalla ihmisistä kyllä rinteissä välillä sen näköistä, että after skissä oli tullut vietettyä hetki jos toinenkin. Rinteissä muutenkin sai olla tarkkana, sillä vauhti on kova ja ihmisiä on paljon. Onneksi melkein kaikilla laskijoilla näkyi olevan kypärät päässä ja hyvin osattiin perussääntö eli takaa tuleva laskija väistää ja sovittaa oman reittinsä edellä laskevien mukaan.

Ajankohta:

Ajankohtana meille osunut viikko ei ollut paras mahdollinen, sillä rinteet olivat lämmön vuoksi aika surkeassa kunnossa jo iltapäivällä. Tämän vuoksi suuntasimmekin rinteisiin jo heti aikaisin aamulla, jolloin rinteet olivat aivan mielettömän hienot, eikä ihmisiä ollut kovin paljoa. Tammikuu olisi vuokraamon porukan mielestä paras ajankohta tulla, sillä silloin ei vielä ole hiihtolomia, mutta lunta on reilusti. Lämpö iltapäivisin oli kuitenkin miellyttävä ja rinneravintoloissa pystyi istumaan ilman takkia ja nauttimaan auringon lämmöstä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli mitä onnistunein ja voin lämpimästi suositella vastaavaa kenelle tahansa, vaikka laskukokemusta ei olisikaan ennestään paljoa.

 

-Maria