Niihän siinä sitten kävi, että…
meille muutti viikko sitten perjantaina kissanpentu nimeltä Elina, jonka nimi sittemmin vaihtui nimeksi Lempi. Lempi on aikamoinen pikku pippuri, kuten äitini häntä kuvaili. Minusta hän näyttää enemmän haisulilta 😀 Hain pennun kotiin Urjalan eläinsuojeluyhditykseltä perjantaina 28.9. Pentu oli koko pitkän kotimatkan hiljaa kopassaan toisin kuin Armas aikoinaan, joka maukui koko matkan. Piti oikein tarkistaa, että tuliko pentu edes mukaan. Ensimmäinen viikonloppu meni kissojen tutustuessa toisiinsa ja Lempi viettikin suurimman osan ajasta Armasta jahdaten tai sängyn nukkuen. Lempi on aika rohkea ja tutkii paikkoja aktiivisesti. Ruokahalu pennulla on myös aikamoinen. Armas ei ole vielä selvästikkään aivan varma, että oliko pentu hyvä hankinta ja tulee välillä minun tai mieheni viereen makaamaan aivan uupuneena pennun paimentamisesta. Lempi on jo moneen kertaan ehtinyt heittää kukkaruukuista mullat ulos ja säikäyttää Armaksen hyökkäämällä sen kimppuun sängyn alta. Välillä Armas istuu turvassa minun sylissäni Lempin lymyillessä sängyn alla 😀
Lempi on musta maatiaiskissa ja oli meille tullessaan noin 14 viikon ikäinen. Pentu oli löydetty metsästä, josta ei löytynyt emoa tai muita pentuna. Silloin Lempi oli otettu eläinsuojelulle haltuun. Bongasin ilmoituksen facebookista ja sittenhän se oli jo menoa. Mietimme tosin asiaa muutamia päiviä asiaa harkiten, sillä vaikka meillä on jo yksi kissa ei toisen hankkiminen ole sen pienempi päätös. On myös varauduttava siihen, että jos kissat eivät tulekkaan toimeen keskenään. Myös kissojen tutustuttamiseen on hyvä perehtyä etukäteen ja alkuvaihe voi silti olla aika hermoja raastava.
Ensin soitettuani pennusta eläinsuojeluyhditykselle se oli jo ehditty antaa toiseen kotiin. Meidän onneksemme tilanteen toisessa perheessä muututtua pari päivää myöhemmin sain ilmoituksen, että Lempi voisikin muuttaa meille. Sovimme noudon perjantaille 28.9 ja ajelin isäni kanssa hakemaan pennun kotiin. Mikäli harkitsette kissan hankkimista suosittelen ehdottomasti katsomaan eläinsuojeluyhdistysten sivuilta. Tälläkin hetkellä eläimiä on monessa paikassa niin paljon, että uusia ei edes pystytä ottamaan vastaan. Voit tarjota kiitolliselle eläimelle hyvän loppuelämän kodin ja se lämmittää mieltä ikuisesti.
Sellaista kissojen elämää täällä siis! Toivottavasti heistä tulee vielä hyvät kaverit ja kissoista on seuraa toisilleen meidän ollessa töissä ja harrastuksissa.
-Maria
ps. itku meinasi päästä, kun kissat yhtenä iltana käpertyivät sohvalle viltin päälle vierekkäin.