Ota arjesta kaikki irti
Rauhallista sunnuntaita.
Ajattelin kirjoittaa teille oivalluksesta, jonka tein itse jokin aika sitten. Tai onhan tämä nyt ollut tiedossa, mutta aloin konkreettisesti tehdä asialle jotain viime syksynä. Tästä tuli hyvä muistutus, kun työkaverini toi meille töihin kirjan ”Onnellinen arki”, jossa on vinkkejä jokaiselle päivälle arjesta nauttimiseen. Olemme nyt aina porukalla lukeneet päivän vinkin töissä aamunavauksena. Tuolloin syksyllä aloitimme ystäviemme kanssa ETA-illan. Katsoimme siis yhdessä joka viikko ensi treffit alttarilla -ohjelmaa ja vuorotellen aina kaksi oli kokkausvuorossa. Välillä pariskunnittain ja välillä miehet tai naiset. Tämä tapa sai minut ajattelemaan, että miksi aina odottaa viikonloppuun, että voi tehdä jotain kivaa tai spesiaalia? Toki arkisin työt rajoittavat jonkin verran, sillä aikaa iltaisin on rajallisesti, mutta paljon kivoja juttuja ehtii tehdä tuossakin ajassa.
Yleensä arkipäivät ja illat kuluvat siihen, kun odottaa tai suunnittelee seuraavaa viikonloppua tai lomaa. Lomaa, joka aika useasti on vasta monen kuukauden päästä. Tämä ainainen jonkun odottaminen on arkipäivää, mutta jos tarkkaan ajattelee, niin se on todella kuluttavaa. Kuinka monesti sunnuntaina illalla olenkaan todennut, että: ”Oispa huomenna vielä viikonloppu.” Ainainen viikonlopun odottaminen vie ilon hetkessä elämisestä ja niistä pienistä arjen asioista, joista voisi ottaa kaiken irti, kunhan vain noina hetkinä muistaisin sen!
Elämä on aika pitkä aika siihen, että koko ajan odottaisi jotain. On ihmiselle ominaista odottaa kivoja tulevia tapahtumia, kuten kesälomaa tai tulevaa lomamatkaa, eikä siinä ole mitään väärää. En sano, etten koskaan enää syyllistyisi tähän odottamiseen itse, mutta tulevaisuudessa koetan ainakin ottaa arjesta kaiken irti. Järjestää illallisen keskellä viikkoa naapureille, leipoa pullaa töiden jälkeen ja käydä pulkkamäessä, mennä savityöpajaan tekemään kauan mietinnässä ollut salaattikulho tai nauttia avannosta ja saunan lämmöstä keskellä viikkoa.
Nauttikaa arjesta ja viikonlopuista. Minä ainakin aion tehdä niin.
-Maria