Mauritius osa 1 – vierailu Île aux Aigrettesilla
Eräänä aamuna päätimme suunnata Ile aux Aigrettes saarelle, jossa on kilpikonnien eläinhoitola ja jonka luonto on koskematonta. Otimme hotellilta taksin, joka vei meidät lipunmyyntipisteelle. Meillä oli aikaa ennen saarelle lähtevää venekuljetusta, joten kävimme Blue Bayssa rannalla ja sieltä lasipohjavene ajelulla läheisellä koralliriutalla. Olisi ollut mahdollista päästä myös tällä reissulla snorklaamaan, mutta meillä ei ollut siihen sopivia kamoja mukana, joten uiminen jäi sikseen. Kiertoajelu kesti noin 45 minuuttia ja näimme paljon erilaisia koralleja ja kaloja. Saimme myös syöttää kaloja leivällä, jolloin niitä tuli isot parvet veneen kummankin puolen.
Ile aux Aigrettes saarelle ei saa mennä ilman opasta ja varasimmekin oppaan ja venekuljetuksen taksikuskimme avustuksella lipunmyyntikojulta. Venematka saarelle kesti ehkä kymmenisen minuuttia. Saari on loistava kohde luonnosta ja eläimistä kiinnostuneille ja siellä näkee Mauritiuksen vanhaa luontoa kauneimmillaan. Kierros saarella kestää noin 1,5 tuntia. Hyttysmyrkkyä kannattaa kuitenkin varata mukaan, sillä niitä siellä piisaa kyllä aika mukavasti. Meillä oli onnea ja samalle kierrokselle tuli vain yksi pariskunta pienen lapsen kanssa, joten saimme hyvin kuultua kaiken, mitä opas kertoi.
Saari on pieni korallisaari Mahebourgin rannikon vieressä. Saari on luonnonsuojelualuetta ja siellä kasvaa esimerkiksi suojeltuja Eebenpuita ja muita kasvi ja eläinlajeja, joita ei ole missään muualla maailmassa. Jotkut lajeista ovat olleet lähellä kuolla sukupuuttoon, kuten vaaleanpunainen kyyhky, lintu, joka oli uhattuna monia vuosia. Saarella elää myös jättiläiskilpikonnia, liskoja ja muita harvinaisia lintuja. Me olimme onnekkaita, kun saimme nähdä kaikki saarella elävät erikoiset lintulajit. Erikoinen oli myös yksi puu, joka kukkii kauniisti ja tuoksuu hyvälle, mutta kukkien kuollessa haju muistuttaa kuollutta rottaa.
Näimme saarella myös muutamia harvinaisia orkidea-lajeja, jotka valitettavasti eivät kukkineet silloin. Saari oli kokonaan viidakkoa ja osittain aika hiukan hankalakulkuista aamuisen sadekuuron vuoksi, joka oli saanut osan maastosta liukkaaksi. Saari oli todella kaunis muutenkin kuin erikoisen luontonsa puolesta ja sitä ympäröi kristallin kirkas turkoosi vesi. Saaren päätiellä, joka oli ennemminkin polku oli kilpikonna keskellä tietä makoilemassa. Kilpikonnia elää saarella vapaana useampia yksilöistä ja vanhin niistä oli muistaakseni noin 150 -vuotias. Kilpikonniin sai koskea ja minua lähti jopa yksi jahtaamaan. Onneksi minulla oli kuitenkin nopeus puolellani 😀 Saarella vierailuista saatu tuotto käytetään saarella olevien eläinten hoitoon ja saaren ylläpitoon.
-Maria
