Kiitollisena kohti vuotta 2022

Hei ihanat.

Monen muun tavoin pysähdyn aina näin vuoden vaihteessa muistelemaan taakse jääneitä kuukausia. Mitä jäi mieleen kuluneesta vuodesta ja mistä haaveilen tulevana vuonna? Ja on todettava, että vuosi on ollut melkoinen. Siinä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä – kyyneleitä ilosta ja surusta. Se jää mieleen erityisesti uuden kodin ostosta ja massiivisesta remonttiprojektista. Tammikuussa olen usein kerännyt myös Pinterestiin unelmakartan selkeyttämään ja kannustamaan itseäni kohti haaveitani tulevalle vuodelle. Kulunut vuosi on opettanut itselleni omien rajojen asettamista, oman ajan vaalimista ja sitä, että mihin vain pystyy, jos todella haluaa. Elämästä nauttiminen ja sen kokeminen on parhaimmillaan, kun ei hötkyile kohti tulevaa, eikä roiku menneisyydessä vaan on läsnä tässä ja nyt. Tässä ajatuksessa ja sen toteuttamisessa apuna ovat olleet ystäväni hevoset. Ne ovat onnellisia, kun ihminen on tässä hetkessä täydessä läsnäolossaan – ja niin on ihminenkin.

Vuoden vaihtumisessa on aina jotakin maagista –  symbolisesti voi avata uuden, tyhjän sivun. Niin sanottu ”uusi alku” mielelle puhdistavaa ja tervetullutta, vaikka toki todellisuudessa mikään harvemmin radikaalisti yhdessä yössä muuttuukaan. Uuteen vuoteen suuntaan luottavaisin mielin siitä, että tänä tulevanakin vuonna edessä on monta seikkailua, ihanaa hetkeä ihmis-ja eläinystävien kanssa ja roppakaupalla luonnossa vietettyä aikaa. Jännityksellä, innolla ja ylpeänä odotan myös sitä hetkeä (johon ei muuten ole ihan hirveästi enää aikaa), kun pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme maaseudun rauhaan.

Toivon myös, että ihmisillä olisi ensi vuonna lempeydelle ja armollisuudelle elämässään ja ajatuksissaan enemmän tilaa jatkuvan kilpailun ja itsensä kehittämisen vierellä. On tärkeää muistaa, että kaikki (niin ihmiset kuin eläimetkin) nauttivat tullessaan nähdyksi, kuulluiksi, ymmärretyiksi ja kohdatuiksi juuri sellaisena kuin ovat.

Tärkeämpää tulevanakin vuonna kuin päämäärä on itse matka, kuten ehkä vähän kliseisestikin todetaan. Matkanteko on hauskaa ja jännittävää ja kiitollisena saan kulkea sitä rakastamani ihmiset ympärilläni.

 

Uudenvuoden aattona juhliessamme pysähdyimme porukalla pohtimaan kulunutta vuotta. Suosittelen, että sinäkin teet niin. Siksipä kysyn sinulta (ja vastaan itse), että mikä on ollut sinulle vuoden paras:

Kohtaaminen? Kun löysin juuri täydellisenä hetkenä elämääni uuden ihanan hoitohevosen ja hänen mahtavan omistajansa.

Biisi? Jooko – Wia ja Tara

Tv-sarja? Queens Gambit ja You

Matka/Retki/reissu? Retki Espoon saaristoon telttailemaan.Sää oli mitä upein, veneen kiitäessä pitkin kimaltelevaa meren pintaa, tuulen sekoittaessa hiukset ja auringon porottaessa kasvoille tuntui ihan ulkomaan reissulta.

Leipomus? Pulla. Nyt ja aina. Leivoin niitä aivan liian harvoin tänä vuonna.

Elokuva? No time to die, jonka kävimme katsomassa elokuvateatterissa.

Resepti? Grillissä kesällä tehty pizza, joka paistettiin pizzakivellä maistui superhyvältä!

Kokemus? Kuumailmapallolla lento, jonka sain vuotta aiemmin syntymäpäivälahjaksi.

Tunteita herättävin hetki? Käynti uudessa kodissamme ensimmäistä kertaa. En ollut käynyt lainkaan talossa sisällä ennen ostoa. Call me crazy? 😀

Treffit? Kesällä käytiin Ruissalossa Kuuvannokassa paistamassa lettuja trangialla ja istuttiin kallioilla katsomassa laskevaa aurinkoa.

Automatka? Tehtiin retki Humppilaan katsomaan lattialankkuja ja samalla poikettiin matkan varrella kivoissa kaupoissa. Vapaapäivät poissa rempan parista tuulettavat mukavasti ja tavallinenkin kaupoissa kiertely tuntuu lähes luksukselta näinä aikoina.

Iltapalaherkku? Karjalanpiirakat ja munavoi.

Naurun aihe? Armaksen ja Lempin hölmöilyt. Nämä kaksi tuovat kyllä pohjatonta iloa ja rakkautta elämääni.

Harrastus? Ratsastus. Se ottaa välillä niin helkutisti luonnon päälle ja paloittelee egoa minkä ehtii, mutta myös antaa niin paljon, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Tähän pakko lisätä vielä meidän kesän heppaleiri, joka oli jälleen aivan mahtava!

Ravintolakokemus? Jäivät aivan liian vähiin, mutta ihana pitkä kesäilta vietettiin Turussa Gustavossa terassilla ja ruoka oli mahtavaa, kuten aina.

Oivallus? Sinä riität.

 

Unelmien ja rakkauden täyteistä vuotta 2022. Kiitos, kun olette mukana.

-Maria

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään

Meidän joulu 2021

Heippa!

Lokoisaa iltaa.
Toivottavasti joulusi sujui mukavasti. Meillä tehtiin remppahommia ja siivoiluja viimeiseen hetkeen asti ja perinteinen avantouintikin aatonaattona jäi välistä tänä vuonna – toivoen ensi jouluna (tai sitä seuraavana) avantoon pääsisi pulahtamaan jo omasta rannasta. Jouluvalmistelut ja tunnelmaan virittäytyminen jäivät siis melko vähälle, mutta tällä kertaa näin. Oli meillä sentään joulukuusi koristeineen ja kotikin ehdittiin siivota. Ensi vuonna otan sitten kaiken irti joulusta uudessa kodissamme – voi miten odotankaan sitä! Mukavaa oli kuitenkin viettää joulua rauhassa perheen kesken hyvästä ruoasta nauttien ja pitää pari päivää taukoa remontista. Ilokseni saimme myös lunta luomaan ihanaa tunnelmaa ja talven tuntua. Jouluaattona ilma oli maagisen kaunis höyryn peittäessä merenpinnan ja auringon paistaessa kirkkaana taivaalla valaisten kimaltelevan hangen.

Aloitimme aattoaamun rennosti joulusaunalla ja riisipuurolla ja saunan jälkeen kääriydyin lahjaksi saamaani aamutakkiin ja superpehmeisiin trikoisiin. Illalla perheemme kokoontuivat meille Portsaan viettämään iltaa, joka sujuikin nopeasti hyvän ruoan ja seuran parissa. Yksi parhaista perinteistämme on joulukirja, jonka saimme vuosia sitten kaveriltamme lahjaksi. Sinne kirjataan joulun lahjat, tunnelmat ja terveiset vierailta. Kyllä joulussa aina vain on jotain erityistä taikaa.

Joulupäivää puolestaan vietettiin minun lapsuudenkodissani ja aamun saimmekin aloittaa kaivamalla auton hangesta kinosten alta. Lunta oli tullut melkoisesti ja tuli kokoajan vielä lisää. Päivä sujui leppoisasti ruokien parissa touhuten, skumppaa juoden, lahjoja availlen ja iltaa istuen ja jutellen. Oli ihanaa viettää aikaa rennosti koko perheen ollessa koolla.

Tapaninpäivänä suuntasimme mieheni vanhempien luo ja vatsassa painoi jo sen verran, että mieli kaipasi ulkoilemaan. Mieheni lähti touhumaan ostamamme mönkijän kanssa ja tekemään siihen huoltotoimia ja minä lähdin moikkaamaan Klaaraa ja kumppaneita. Klaara lähti innokkasti tarhasta mukaani kentälle touhumaan temppujen parissa ja oppikin nopeasti uuden tempun. Olemme aiemmin harjoitelleet kartion kosketusta ja lisäsin nyt vaikeustasoa niin, että hänen piti nostaa kartio ylös maasta – ja poni tietysti oppi heti. Mitäpä muutakaan olisi voinut tapahtua! Ulkoilun jälkeen oli mukava suunnata valmiiseen ruokapöytään posket pakkasesta punaisina. Illalla hurautimme kotiin ja rentouduimme vielä suklaarasian ja leffan parissa latautuen uuteen työviikkoon. Voi joulu, olit ihana.

Tänä jouluna muistan
levätä
hellittää
huokaista
ja hyväksyä.

Ihanaa joulua!

-Maria

Koti Sisustus Ystävät ja perhe