Ratsastusta ja rentoutusta Luomajärven kievarissa

Heippa.

Kaipaatko ideoita kotimaan matkailuun? Tässäpä yksi!
Olin äitienpäiväviikonloppuna nauttimassa Luomajärven Kievarissa Ikaalisissa ratsastus- ja rentoutusviikonlopusta. Voin lämpimästi suositella paikkaa jokaiselle maaseudun rauhaa kaipaaville ja hyvää ruokaa rakastaville, sekä etenkin niille, jotka haluavat lisäksi ratsastaa. Etenkin nyt, kun rajoituksia on edelleen voimassa kannattaa hyödyntää kotimaamme upeita matkailukohteita! Luomajärven kievarista löytyy sopivia hevosia ja retkiä ensikertalaisista kokeneisiin ratsastajiin, sekä tietysti paljon kaikkea muutakin aktiviteettia. Itsekin katselin jo syksylle seuraavaa pientä viikonloppulomaa.Kievarilla on erilaisia majoituspaikkoja ja kaikenlaista aktiviteettia pyöräilyretkistä lumikenkäkävelyihin. Lisäksi siellä on tietysti paljon näitä hevosaiheisia retkiä ja viikonloppuja. Kievarissa voi halutessaan järjestää myös häät tai firman koulutuspäivät. Tekemistä, näkemistä ja kokemista löytyy siis varmasti aivan jokaiselle. Kurkkaa täältä tulevan kesän ja syksyn tapahtumat!

Otin perjantaina töistä pienen varaslähdön ja lähdin matkaan. Olin siis yksin reissussa ja minua hiukan jännittikin, että mitä tästä tulee. Ohjelmaa oli kuitenkin sen verran koko viikonlopulle, että en uskonut tylsistyväni, vaikka olin reissussa yksin. Tulisihan paikalla olemaan myös lisäksi muita hevosihmisiä, joten juttu tuskin loppuisi kesken. Turusta Ikaalisiin hurautti noin 2,5 tunnissa. Saavuttuani upeisiin maalaismaisemiin kievariin sain heti huoneeni avaimen ja voitteko uskoa mikä suloinen pieni huone oven takaa paljastuikaan! Kotiuduin ja pian olikin jo aika vaihtaa vaatteet ja kokoontua tallille. Tallilla saimme hevoset ja varustelimme ne maastoon lähtöön. Perjantaina meitä olikin paikalla vain kolme naista ja lähdimme tuolla porukalla tutustumaan kievarin emännän Sadun kanssa lähimaastoihin iltaretkelle. Osa porukasta saapuisi kievaariin vasta lauantaina. Satu jakoi meille hevoset ja minulle oli valikoitunut viikonlopun kaveriksi kaunis pieni eestinhevonen Reemus. Hänestä kuoriutuikin oikein rakkkaudenkipeä pallero viikonlopun aikana ja olin jo valmis viemään hänet mukanani kotiin. Kuljimme ratsain jonossa rauhallista tietä ja metsäpolkua luonnosta ja hevosista nauttien. Retken jälkeen meitä odotti herkulliset tanskalaiset voileivät ja kievarin Koivusauna oli lämpeämässä. Voin kertoa, että uni tulikin nopeasti kiireisen työviikon jälkeen.

Lauantaina ilma oli aurinkoinen ja ihana aamiainen odotti meitä ryhmäläisiä kievarin ravintolassa ja sen nautittuamme kiertelin hiukan kievarin tiluksia ja rapsuttelin kissoja, jotka pyörivät jatkuvasti jaloissani. Sitten suuntasimmekin tallille varustelemaan hevosia pidempään noin 4 tunnin maastoretkeen. Lähdimme matkaan tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä ja kuljimme läpi peltojen ja metsien sekä hiekkateiden. Kokeilimme myös laukkaamista maastossa ja vitsit, että se oli kivaa! Siinä, jos jossain kokee ihanasti vapaudentunteen hevosen kanssa, kun laukkaa pitkin metsätietä kovaa vauhtia. Lopuksi kuljimme vielä kunnon maastopätkän hiukan haastavammassa metsikössä. Saavuimme laavulle ja hevosille annettiin heinää ja ne sidottiin puihin odottamaan lounastaukomme ajaksi. Laavulla paistoimme makkaraa ja halsterileipiä ja keitimme nokipannukahvit ja juttelimme ryhmäläisten kanssa niitä näitä. Mahat pullollamme lähdimme toista reittiä takaisin ja kuljimme jälleen läpi upeiden metsien ja peltojen ihaillen maisemia ja nauttien lämpimästä kevätsäästä. Tallille palattuamme hoidimme hevoset rauhassa ja suuntasimme vaatteiden vaihtoon. Kievarin ravintolassa seuraava hemmotteluhetki odottikin jo vuoroaan ja pienet leivät ja kuohuviinit olivat odottamassa. Juttelimme porukalla niitä näitä ja kävimme kukin vuorollamme nauttimassa hieronnasta ja koivusaunan lämmöstä. Kaikki oli hienosti aikataulutettu ja yksin sekä pareittain tulleet oli kivasti huomioitu. Kaikkiaan meitä oli 8 henkilöä tässä ryhmässä, sekä ratsastamassa mukana oli kievarin emäntä Satu ja ruokapuolesta huolehti kievarin isäntä Mika. Oli täydellisen ihanaa olla muiden huolehdittavana koko viikonlopun ajan ja silti aikataulu ei tuntunut missään vaiheessa liian tiukalta, vaikka ohjelmaa olikin koko päiväksi. Saunomisen ja hieronnan jälkeen vuorossa oli illallinen, nälkä täällä ei tosiaankaan päässyt tulemaan vaan toinen toistaan ihanampia ruokia oli tarjolla vähän väliä. Illallisen jälkeen jäimme vielä muutamien ryhmäläisten kanssa juttelemaan ja istumaan iltaa ravintolaan.

Sunnuntaina jälleen aamu alkoi herkullisella aamiaisella ja sen jälkeen lähdimmekin jo pian tallille. Tänään vuorossa oli 2 tunnin maastoretki maalaismaisemissa. Varustelimme hevoset ja lähdimme matkaan. Kuljimme kaikissa askellajeissa rennosti metsien ja peltojen halki nauttien raikkaasta ulkoilmasta ja noista upeista kuuliaisista hevosista. Retken päätyttyä kievarin ravintolassa oli lounas katettuna ja söimmekin jälleen hyvällä halulla maastoretken jälkeen. Sen jälkeen oli aika kiittää kaikkia kivasta reissusta ja suunnata kotia kohti. Ajomatka sujui kivasti kuunnellen Katariina Alongin Hevonen opettajani -podcastia (tälle muuten iso suositus, jos heppajutut kiinnostaa!). Kunnon rentoutus ja heppailuviikonloppu oli takana ja mieli raukea. Näillä eväillä oli hyvä lähteä uuteen viikkoon. Tänne suuntaamme ehdottomasti myös joskus tulevaisuudessa yhdessä mieheni kanssa.

          Kiitos vielä ihanat Satu ja Mika! On teillä vaan ihana taianomainen paikka upeine hevosineen. Kiitos, kun sain vierailla luonanne.

-Maria

hyvinvointi hyva-olo matkat

Ystäväni Riia

Hei.

Haluaisin esitellä teille hevosystäväni Riian. Hän on 15-vuotias islanninhevonen ja upea herkkä persoona. Olemme vasta tänä keväänä  tutustuneet, mutta minulla on tunne, että tästä meidän matkastamme tulee jotakin erityistä. Olen aina ollu kovin eläinrakas, kuten minut tuntevat tai blogiani pidempään lukeneet tietävätkin.

Hevoset olivat elämästäni tauolla kokonaiset viisitoista vuotta, mutta muutama vuosi sitten löydettyäni Sariolan elämystallin Merimaskusta olen päässyt tutustumaan toinen toistaan ihanampiin ihmisiin ja hevosiin. Talli on minulle todellinen henkireikä, enkä edes joogassa ole tavoittanut sellaista rauhaa ja pään tyhjentämistä, kuin hevosten kanssa touhutessa saan tuntea. Sariolan elämystallilla ja sen ihmisillä on erityinen paikka sydämessäni ja olen oppinut siellä jo näissä lyhyessä muutamassa vuodessa ihan hirvittävän paljon – monesta muustakin asiasta kuin ratsastuksesta. Olen saanut myös ison kasan uusia ystäviä. Enpä olisi ajatellut, että hypättyäni kaksi vuotta sitten suomenhevosen Laulun selkään lastentunnille harjoittelemaan ennen ensimmäistä maastoon lähtöä, että tuosta hevosesta tulee vielä yksi parhaista opettajistani. Viime torstaina Laulun kanssa saimme kehuja kuinka olen kehittynyt viimeviikkoina otettuani toisen ratsastustunnin viikkoon. Olin haljeta ylpeydestä ja olin super iloinen monta päivää tuosta kehityksestä ja saamastani palautteesta.En malta odottaa maanantain tuntia!

Vähän yllättäen tutustuin Riian omistajaan toisen harrastukseni kautta samalla kurssilla ollessamme. Hän kysyi, että haluaisinko tulla tapaamaan Riiaa ja aloittaa Riian vuokrauksen, jos kaikki sujuu hyvin ja tulemme toimeen. Niin minä menin, innoissani kuin viisivuotias nähdessään ponin ja samalla hiukan jännittyneenä – mitäkököhän tästä tulee. Riia tuli minua vastaan tutkaillen, kukas tyyppi tämä on, mutta hyvin nopeasti tuntui hyväksyvän minut ja hamuili hihaani, jotta antaisin hänelle lisää porkkanoita. Ensimmäisellä tapaamisellamme olimme molemmat varmasti jännittyneitä ja hiukan varuillamme tästä uudesta tuttavuudesta, mutta kaikki sujui oikein mukavasti. Nyt useampien tapaamiskertojen jälkeen Riia on vienyt sydämeni täysin ja en malta odottaa, että pääsen taas tapaamaan häntä. Parastahan tässä on lisäksi se, että Riian omistaja on ihan huippu tyyppi ja uskon, että saan myös hänestä Riian lisäksi itselleni hyvän ystävän. Tiedän, että Riialla on minulle paljon opetettavaa ja on mahtavaa päästä kulkemaan tätä matkaa yhdessä hänen kanssaan.  Ainiin, jossakin vaiheessa asetin itselleni ”tavoitteen” tai ainakin haaveilin, että minulla olisi oma vuokrahevonen, ennen kuin täytän kolmekymmentä kesällä. Haaveilla on tapana toteutua.

Riian kanssa olen ratsastanut vain muutamia kertoja ja enemmän olemmekin tehneet metsäretkiä taluttaen ja agilityharjoituksia metsässä ja pellolla. Riian kanssa koitan tehdä monipuolisesti kaikkea erilaista ja luoda hyvän yhteyden kaiken kivan yhteisen tekemisen kautta. Ratsastus on vain yksi osa ja siinä on vielä paljon työstettävää Riian ollessa kovin herkkä ja itse olen taas aika kokematon. Olen nauttinut kaikesta muusta tekemisestä kovasti ja Riiakin on innoissaan hoksatessaan asioita. Tänään vuorossa on leppoisa metsälenkki.

 

-Maria

suhteet hyva-olo oma-elama