Heippa ja ihanaa sunnuntaita!

Tiedättekös – minun pitkäaikainen haaveeni (joka tosin oli hetken välissä tauolla) toteutui viimein viime viikonloppuna, kun osallistuin heppaleirille! Joku varmaan muistaa, kun viime kesänä kerroin elvyttäneeni jälleen lapsuuteni rakkaan harrastuksen, ratsastuksen. Nyt olen käynyt tunneilla enemmän tai vähemmän siitä asti ja päätin myös syntymäpäiväni kunniaksi ilmoittautua aikuisten heppaleirille. Olin kyllä täynnä lapsuuden intoa, joten olisin yhtä hyvin voinut mennä lasten leirille 😀

Leiri järjestettiin Merimaskussa Sariolan elämystallilla ja voin suositella leiriä (tai edes ratsastustunteja) jokaiselle. Eläinten seura rauhoittaa ja tallin mahtava porukka on kuin toinen perhe. Kaikki ovat niin ystävällisiä ja mukavia, että ihan ihmetyttää välillä. Myös lapsille ratsastus tuntuu olevan oivallinen harrastus, sillä riehakaskin lapsi joutuu rauhoittumaan ja keskittymään ponia tai hevosta hoitaessaan ja ratsastaessaan. Itselleni ratsastus on opettanut kärsivällisyyttä ja itselle nauramisen taitoa, sekä tietenkin uusia taitoja hevosen käsittelyssä. Suosikkini hevosista on tallin suhteellisen uusi tulokas Reiska, joka ei ole mikään ihan pikkuinen poika. Reiska nimittäin painaa 770kg 😀 Leiri oli pe-su ja sen aikana kävimme maastossa, harjoittelimme kentällä, opettelimme teoriaa, hyppäsimme esteitä ja ratsastimme ilman satulaa. Lauantaina meille oli järjestettynä kolmen ruokalajin päivällinen kuohuviineineen. Sunnuntaina nautimme lounaaksi kalakeittoa laavulla ja jälkiruokana oli pannukakkua. Viikonlopun aikana aivot jäivät todella narikkaan kaiken muun osalta ja uutta oppia tuli roppakaupalla – ratsastus on ihan huippu harrastus!

Näiden kuvien kautta tekin pääsette nauttimaan leirin leppoisasta tunnelmasta ja maaseudun rauhasta. Nauttikaa.

Toteuttakaa ihmiset unelmianne ja haaveitanne – se on elämässä parasta!

-Maria

Heippa!

Täältä minä teille kirjoittelen vielä hiukan takaisin juhannuksen tunnelmiin kuvien kautta palanneena ja pikkuhiljaa flunssasta parantuneena (toivottavasti tämä on pian ohi). Kuvittelin ehtiväni postailemaan teille jo viikonloppuna, mutta olin ratsastusleirillä ja kertakaikkisesti niin poikki illalla sieltä kotiin raahautuessani, että en kyennyt enää mihinkään kotiin päästyäni. Leiri oli ihan huippu! Tulen kirjoittelemaan siitä vielä oman postauksensa, jos vaikka joku muukin on innostunut näin aikuisiällä aloittamaan uuden tai kuten minä, elvyttämään vanhan rakkaan harrastuksen uudelleen.

Juhannusaatto osui tällä kertaa minun syntymäpäivälleni ja sitä sitten juhlittiin aamusta alkaen, kun Joonas toi minulle aamiaista sänkyyn ja kissat hyppelivät iloisina ympäriinsä. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme kasvisten hakuun ja vihtojen tekoon Rymättylään. Sitten suuntasimme valmistelemaan iltaa vanhempieni luo, jonne oli kutsuttu meidän molempien perheet. Nautimme auringosta, saunoimme, söimme ja joimme hyvin ja istuimme ulkona myöhään iltaan asti viltit päällä. Kerrankin juhannukselle osui mahtava ilma! Ihanaa, kun kaikki olivat koolla isolla porukalla ja nauru raikasi. Veljeni ja hänen tyttöystävänsä olivat järjestäneet myös meille tietokilpailun, joka oli tosi hauska!

Kesäkuu senkun hujahti ohi ja nyt ollaan jo heinäkuun puolella. Vitsi miten aika kiitää! Perjantaina meillä alkaa vihdoin loma ja kaikkia kivoja suunnitelmia ollaankin jo tehty, mutta myös jätetty sopivasti tyhjää, että ehditään tehdä myös kivoja extempore juttuja ja tietysti pitää olla myös aikaa pelkkään olemiseen.

Niin ja parasta kesäkuussa oli:
– ratsastusleiri  (tietysti!)

– grilliruoka
– uiminen
– kesämekot
– siskolle lähetetty yllätyslahja (vitsit miten hyvä mieli tuli itsellekkin)
– ulkotreenit
– mansikat ja herneet
– aamiainen sängyssä
– kesäloman suunnittelu
– juhannus
– pionit

-Maria