Perheenlisäystä kissanpennun muodossa
Olen niin innoissani, että en meinaa pysyä pöksyissäni! Saan vihdoin kissan ja vieläpä mitä suloisimman valkoisen, jolla on muutama musta täplä ja harmaa häntä. Olen halunnut lemmikin siitä asti, kun muutin pois kotoa Tampereelle. Aiemmin se ei ole ollut ajankohtaista opiskeluiden vuoksi ja nyt meidän vuokra-asunto on ollut sellainen, että sinne ei saa ottaa eläimiä. Olin pelkästään innoissani siitä, että voin ottaa muiden lemmikeitä hoitoon, kun muutamme omaan asuntoon, mutta tämä on vielä parempaa! Löysimme pennun kaverini kautta, joka oli ollut katsomassa toisen kaverinsa luona näitä pentuja aiemmin ja vinkkasi meille niistä, kun tuolloin neljästä kaksi oli vielä vapaana. Saimme videon pennuista ja ihastuimme yhteen, joka sitten sattui olemaan vielä vapaana. Siitä se ajatus sitten lähti, eikä tullut takasin, kuten Joonas sanoi. Kaikki tapahtui loppujenlopuksi siis hyvin nopealla aikataululla, vaikka olenkin haaveillut kissasta pitkään. Armas muuttaa meille marraskuun lopussa tai joulukuun alussa.
My life is complete – tai ainakin melkein, sillä haluan kyllä vielä yhden koiranpennuista, joita Joonaksen vanhempien koiralla on tarkoitus teettää jossakin kohtaa.
Olen aina ollut eläinrakas ja eläimetkin tuntuvat pitävän minusta. Juuri yhtenä päivänä sattui hauskasti, kun olin kävelemässä raksalle ja puhuin veljeni kanssa puhelimessa. Mikaelinkirkon kohdalla minua vastaan tuli nainen ja koiranpentu ja koiranpentu pysähtyi kohdalleni ja jäi tuijottamaan minua. Minäkin pysähdyin sitten ja lopetin puhelun, jolloin pentu innokkaana heilutti häntäänsä ja tuli luokseni 😀 Omistaja ihmetteli, että mites se näin kun ei kuulemma kovinkaan usein välitä muista ihmisistä. Se oli kyllä uskomattoman suloinen tapaus ja piristi sadepäivää kummasti!
Kissamme nimeksi tulee Armas. Tänä jouluna taidetaan ripustaa joulukoristeet kuuseen metristä ylöspäin, sillä lasiset kuusenkoristeet ja kissanpentu eivät ole ehkä paras mahdollinen yhdistelmä. Kissa tulee meille vain muutaman kadun päästä, joten hän on aivan aito portsalainen 🙂 Armas on ihan tavallinen maatiaskissa ja tuo väritys, sekä pitkä karva on mielestäni niin hauskan näköinen. Harvemmin näkee mielestäni niin, että on lähes valkoinen ja vain hiukan mustaa – yleisempi taitaa olla toisinpäin. Nyt minun pitää vielä malttaa mieleni hetkeksi, mutta menen kyllä ostamaan jo ruoka-ja vesikipon valmiiksi!
-Maria