Vihkikirkko ja hääauto
Kirkko:
Kirkon valinta oli heti selvä. Halusimme kirkoksi Naantalin kirkon, sillä olemme Naantalista kotoisin ja siihen liittyy paljon muistoja nuoruudesta ja myös jokavuotisesta joulukirkosta. Naantalin kirkko on suuri, todella kaunis ja sen käytävä on valtavan pitkä, 43 metriä. Jännitinkin aika paljon etukäteen tätä pitkää kävelymatkaa alttarille ja myös matkalla olevia portaita – tämäkin sujui onneksi hyvin jännityksestä huolimatta. Kirkko-osuus häistä olikin kaikkein tunteikkain ja jännittävin eikä kyyneleiltä vältytty. Vihkiminen oli meillä klo 16, joka oli mielestäni sopiva aika. Tulomusiikkina meillä oli Ave Maria soitettuna pianolla ja saksofonilla. Saksofonistin palkkasimme erikseen ja olemme todella tyytyväisiä valintaan! Kyyneleet tulivat silmiin heti, kun hän alkoi soittaa ja vieraat kehuivat kappalevalintaa, joka oli hiukan normaalista poikkeava. Poistumiseen valitsimme Ennio Morriconen Gabriel’s Oboen, joka soitettiin uruilla ja saksofonilla – aivan nappivalinta sekin! Kappaleiden valintaa helpotti huomattavasti Naantalin kirkon aiemmin kesällä järjestämä häämarssikonsertti, jonka myötä hylkäsimme myös heti aiemmin ajattelemamme tulomusiikin Prinsessa Ruususen. Kirkosta poistuessamme vieraat hurrasivat ja puhalsivat saippuakuplia ja olo oli mitä onnellisin. Kirkon pihalla odotti hääautomme, jolla hurautimme sitten juhlapaikalle Ruissaloon.Kirkon varasimme syyskuussa 2016 heti samana päivänä, kun Naantaliin aukesi mahdollisuus varata vihkimisaikoja vuodelle 2017. Jonossa oli vain alle kymmenen, mutta silti kolme varausta näistä haluttiin meidän valitsemalle päivälle. Varausjärjestelmässä on käsittääkseni eri seurakunnilla hieman erilaiset käytännöt, joten niitä kannattaa selvittää etukäteen. Naantalissa esimerkiksi seurakuntatalolla jonossa paikalla olleet olivat varauksissa etusijalla. Kirkonkin varauksen kanssa kannattaa olla siis skarppina, jos on tietty päivä ja kellonaika jo mielessä.
Auto:Hääautona meillä oli Teslan uusi maasturi model X ja vitsit, että se oli hieno!!Koristeet autossakin olivat yksinkertaiset, kuten meillä kokonaisuuteen kuului. Auton keulassa oli valkoisesta nauhasta tehty ruusuke ja takaikkunaan oli kirjoitettu valkoisella tussilla meidän nimet ja päivämäärä. Auton perässä roikkui itse tekemäni peltitölkit, joissa oli erilaisia rakkausrunoja – ja kun nyt mietin niin tässä saattoi mennä vähän överiksi, mutta olihan ne nyt hienot. Onneksi tajusin napata niistä kuvat ennen kuin ne olivat raahautuneet auton perässä 😀 Kyllä tällä menopelillä kelpasi kruisailla Naantalista Ruissaloon vastaantulevien autojen tööttäillessä.
-Maria