Tilannekatsausta

Pallo

Pikakelaus viimeaikaisesta elämästä kuvakollaasina, mun tuoli, kuumavesipullo, lääkkeitä, kipukuva, viuhka, aurinkolasit ostettu Cybershopista Priden aikaan, kynnet lakattu Prideä varten (ihan ite).

On taas vierähtänyt tovi ilman päivittelyä, no korjaantuumpa nyt sit sekin… Meillä oli jo kesäkuun alussa (tosi nopeasti tuli aika siis!) ensimmäinen käynti lapsettomuuspolilla, mutta käynti osoittautui turhaksi meidän kohdalla. Emme pääse aloittamaan hoitoja julkisella puolella, ennen kuin miehen hetu on korjattu, eli käytännössä hoidot alkaa aikaisintaan ensi vuoden puolella, toivon mukaan ensi kesään mennessä. Pettymys oli tosi iso, mutta minkäs sille mahtaa. Ja ollaan sikäli onnellisessa asemassa, että kaikkialla Suomessa ei saa lahjasoluhoitoja julkisella puolella ollenkaan, ja meille ne kuitenkin luvattiin, kunhan tuo hetu asia korjaantuu. Siihen vaan menee tosiaan aikaa.

Siihen asti yritetään hoitaa mua ja mun endometrioosia mahdollisimman hyvin, eli hillitä leviämistä ja toivottavasti kuivatella jo olemassa olevaa kudosta. Mulla on Procren-kuuri päällä nyt, kaks piikkiä (=2kk) takana ja luultavasti 4 piikkiä vielä edessä, eli puolen vuoden kuuri. Viimeksi oireet alkoivat helpottaa vähitellen toisen piikin jälkeen, toistaiseksi hirveästi helpotusta oireisiin ei ole tullut, yksittäisiä helpompia hetkiä onneksi on jo muutama kerinnyt tulla kohdalle. Vaihdevuosioireet on kyllä jo alkanut aika voimallisina, varsinkin kuumia aaltoja ja yöhikoilua on runsain mitoin. Viuhka onkin ollut oivallinen apuväline kuumien aaltojen kanssa, etenkin näin kesäaikaan. Toivon, että myöhemmin apua kipuihin/oireisiinkin alkaa olla ihan kunnolla, on tosi rankkaa (meille molemmille) kun oon näin kamalan kipeä koko ajan ja arki jää miehen harteille. Nyt on varmaan pisin treenitauko sitten viime syksyn, just kipujen takia, ja se harmittaa tosi kovasti, koska onhan kesä kuitenkin parasta futisaikaa. Totta kai myös muuten harmittaa että elämä on kipujen vuoksi rankkaa ja hankalaa, mutta futiskesän missaaminen ei tosiaankaan oo yks vähäisimmistä harmituksen aiheista. Varsinkin kun futis/liikunta ylipäätään on yleensä se asia, mikä saa mun pään pysymään kasassa.

Eilen tuli muuten hyväksymiskirje, että me päästiin Invalidiliiton Parisuhde kuntoon-kurssille (vai mikä sen nimi olikaan…), joka on tarkoitettu pariskunnille, jossa molemmat osapuolet ovat fyysisesti vammaisia tai pitkäaikaissairaita. Kurssi järjestetään Lahdessa, ja sieltä on tarkoitus saada välineitä parisuhteen huoltamiseen ja vahvuuksien tunnistamiseen sairaudesta/rajoitteista huolimatta, ja odotan todella innolla sinne pääsyä. Kurssissa on kaksi maanantaista perjantaihin kestävää jaksoa, ensimmäinen on nyt heinäkuun lopulla ja toinen lokakuun alkupuolella. Ainakin yksi meille entuudestaan tuttu pariskunta on tulossa, on kiva tietää, että ainakin joku on jo valmiiksi tuttu. 🙂 On joitakin käytännön asioita, joita pitää selvitellä, mutta esteettömyys ei todellakaan tällä kertaa ole yksi niistä, ja hyvä niin.

Oltiin viime viikolla myös ekaa kertaa ikinä Pridessä, Helsingissä, ja oli kyl tosi kiva kokemus. 🙂 Kulkue keräsi tänä vuonna ennätysmäärän ihmisiä, virallisen arvion mukaan noin 30 000 ihmistä, ja se on ihan valtavan paljon! Tänä vuonna ekaa kertaa oli virallisesti mukana myös Vammaisblokki, ja meitä osallistui siihen suunnilleen parikymmentä ihmistä. Mukulakivikadut ei ollut todellakaan nautinto pyörätuolissa, etenkään tärinäkipuiluun yhdistettynä, mutta kipulääkkeiden voimalla siitäkin selvittiin. Puistojuhlasta tarttui mukaan pinssejä ja esitteitä siitä sun tästä. Iso kiitos kavereille joiden luona saatiin yöpyä pääkaupunkiseudulla torstaista sunnuntaihin, sekä yöpaikasta että aivan mahtavasta seurasta (saatiin muuten myös kutsu häihin samalla! <3). 🙂 Ei osallistuttu hirveän moneen Prideohjelmaan, ehkäpä ensi vuonna enemmän, tai sitten ei…

Tämmöstä pientä tilannepäivitystä tähän väliin, seuraava saattaa ilmestyä vielä pidemmän ajan päästä tai sitten ei, en lupaa mitään julkaisutahdin suhteen.