3+1+1= täyttä keittiöksi kutsutussa tilassa

Ystäväni ja vanhemman pojan kummitäti  sai työkomennuksen Tampereelle kevään ajaksi. Työ tuli hieman yllättäen ja asunnon hankkiminen tuollaiseksi ajaksi tällaisella aikataululla vapailta markkinoilta osoittautui sekä hankalaksi että kalliksi. Lupauduin että jos kestää meidän sakkia, majoitan hänet meille kevään ajaksi. Kun työ varmistui iski paniikki, mitä minä juuri lupasinkaan?!? Että tänne? Meille? 74 neliön kerrostalokolmioon minun ja poikien kanssa?

Olin lisäksi juuri palaamassa töihin, sairastanut pitkään, piti rauhoittaa juuri elämää ja karsia kaikki stressaava minimiin…

Pojat majailevat täällä 2 vk:n jaksoissa joten olen juuri tottunut valtavaan omaan tilaan, rauhaan ja hiljaisuuteen. Niin että mitenkä meinasin tämän järjestään? Otin jo takapakkia, kunnes tajusin että ei, en voi enää peruuttaa. Ystäväni tekisi minulle aivan 100% varmasti saman, jos tilanne olisi toisinpäin. Joten hieman järjestelyjä ja tadaa! Toistaiseksi kaikki ovat järjissään (ainakin jossain määrin) ja kaikki tuntuvat saavan nukuttua kohtalaisen hyvin. Majoitin pienen miettimisen jälkeen kämppikseni poikien huoneeseen. Pojat heräävät aamulla aikaisemmin ja siirtyvät olkkariin katsomaan telkkaria, joten huone on rauhallisin paikka jatkaa unia. Kämppikseni työt sijoittuvat iltaan, joten pojat ovat jo nukkumassa kun hän tulee kotiin. Pojat tykkäävät kun ympärillä on rakkaita ihmisiä. Hehän ovat aina tottuneet isoon porukkaan ja perheeseen ympärillä.

Ainut paikka missä välillä ahdistaa on keittiö. Viikonloppuisin kun komboon lisätään vielä ainakin yksi ihminen sekaan ja pari kissaa jalkoihin pyörimään alkaa pienen keittiön tila olemaan ahtaahko. Mutta eiköhän tämä tästä! Mukavaa kun illalla on saunaseuraa ja hätätapauksessa joku, joka voi esimerkiksi hakea pojat hoidosta. Luksusta.

Ystävälläni on oma elämä toisessa kaupungissa, mies, kissat ja asunto, joten järjestely on hänelle ehkä raskaampi kuin meille. Ja minulla on myös hätäpakopaikka vanhassa kaupungissani, jos iskee ahdistus. Ja poikien ollessa isällään meillähän on tilaa ruhtinaalisesti. Joten eiköhän tässä kevät näinkin kulu.

Päivän onni on, että olen saanut nukuttua todella hyvin, ja menen tänään vasta kahteen töihin. Kerkiän käymään vaikka salilla päivällä jos sattuu huvittamaan.