Välitilinpäätös

Muutamia havaintoja elämästä.

1. Ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin ja jaksamiseen. Takanani on elämäni tähän mennessä ehdottomasti rankin vuosi. Kaikki alkoi kaatua kutakuinkin puolitoistavuotta sitten, ja viime syksynä tutui että stressin määrä kasvoi jo fyysiseksi oireiluksi. Henkisestä puhumattakaan. Apua en tietenkään pyytänyt, ja varmasti se on osasyy siihen että tiemme erkanivat mieheni kanssa. Hän ei osannut auttaa ja minä en osannut pyytää apua. Jokin sai kuitenkin uskomaan siihen että joskus kaikki järjestyy. Kaikesta huolimatta hoidin äidin sairastelut, perheen ongelmat ja omat työt kiltisti. Maksoi avioliiton. Otin opikseni ja tästä lähtien otan asiat puheeksi hyvissä ajoin ja ne puidaan heti. Mitään ei lakaista maton alle ja uskota että kyllä ne sillä unohtuvat.

2. Ajan kanssa kaikki helpottaa. Maailman ärsyttävin ja suututtavin lause pitää kuitenkin paikkansa. Ei tuska ja itsensä syyttäminen ole vieläkään ohi, mutta osaan jo vähitellen elää ajatellen asioita valoisasti. Voisi olla paljon huonomminkin. Välillä iskee päiviä jolloin tuntuu ihan kamalalta. Olen tuhonnut kaikki haaveet ja unelmat ja tulevaisuuden, mutta enin osa päivistä on kuitenkin niitä jolloin mietin olevani ihan mielettömän onnekas ja rakastettu ja että elämä kyllä kantaa kun antaa sille mahdollisuuden.

3. Kaikilla asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuinka välillä tuntuu että kahlaa korviaan myöten sonnassa, on siitä aina noustu. Asiat loksahtelevat paikoilleen ihan uskomattomilla tavoilla, en vain jaksa lakata hämmästelemästä sitä! Keväälläkin sain todistaa tätä nin monesti. Kun antaa vain mahdollisuuden, niin kaikki kyllä järjestyy. Toivoa ei saa ikinä kadottaa, ja negatiivisuus ruokkii itseään.

4. Apua pitää pyytää. Olen alkanut hitaasti sisäistämään tämän. Kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia, joten apua ei voi saada jos ei avaa suutaan.

5. Raha ei kasva puussa, aika kultaa muistot ja sähkösopimus pitää irtisanoa muuttaessa.