Päivän tunteet pähkinänkuoressa

Se tunne, kun aamulla et saa itseäsi nousemaan sängystä. Vaikka kuinka aurinko pilkottaisi pilvienraosta, omalla pienellä taivaallasi on synkkääkin synkempää.

Se tunne, kun televisioohjelman pomppiva kuvaus ja välkkyvät värit ja musiikki saavat sinut niin ahdistuneeksi, että haluaisit huutaa. Englanninkieliseen puheeseen on lisäksi mahdotonta keskittyä. Mutta et huuda, vaan tyydyt sulkemaan koko roskan ja hautaudut peiton alle. Ja tunnet kokopäivän huonoa omaatuntoa niistä viidestä(toista) suklaapalasta, ja puolikkaasta kipollisesta karkkia, jotka nopit suuhusi. Ja siitä ettet saanut itseäsi ennen iltapäiväneljää mihinkään.

Se tunne, kun huomaat että on pakko lähteä ulos, koska lääkkeet ovat lopussa. En jaksanut eilen, joten joudun tänään. Ja apteekissa tiskillä kysellään tyhmiä. Ja vastaat vielä tyhmempiä.

Se tunne kun saat pakotettua itsesi joogatunnille. Ja vastaavasti se tunne, kun ensimmäisessä asanassa pillahdat itkuun.

Onko minussa jotain rikki?

Huomena menen töihin ja hymyilen. Olen niinkuin en olisikaan.