Joulua odotellessa

Vuosi on kääntynyt kohti joulua. Joulukatu avataan, ripustellaan jouluvaloja ja kuten eilen huomasin, kaupoista varaillaan jo sitä ”The Joulukinkkua”. Aika kuluu niin nopeaan, kohta se on jo vuosi lopussa..Meillä joulua ei juuri vietetä, en ole oikein jouluihmisiä. Toki on mukavaa rauhoittua ja tavallaan käpertyä kotiin muutamiksi pyhiksi, paistaa kinkkua leivinuunissa ja syödä yölläkin..Joulu on meillä taas lapseton, pienet miehet viettävät oikeaa joulua isänsä ja sukulaisten kanssa. Yhteisesti on näin sovittu, ja mielestäni lapsilla on oikeus perinteisiin ja suureen juhlaan. Ei oikeastaan tunnu edes haikealta, me vietämme talviloman sitten joulun jälkeisellä viikolla.

Moni hämmästelee miten voin olla ilman lapsia puolet ajasta. En tiedä..Olen kai niin tottunut tähän, että en asiaa juuri ajattele. Lapsiviikot eletään ihan kuten muulloinkin, lapsettomilla viikoilla on omaa aikaa sitten enemmän. Toki haluaisin olla kokoajan lasten kanssa, mutta niin haluaa isäkin, ja kyllä lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, vaikka emme saman katon alla enää eläkään. Elämä vain nyt on näin, ja näillä mennään. Jossain kohtaa stressasin ja kuvittelin jotenkin ,että pitäisi olla kokonainen äiti sillä puolikkaalla ajalla. Pystyä, jaksaa, keritä ja touhuta tuplasti, kun aikaa on puolet vain siitä kokonaisesta. Kyllähän sen tiesi mitä siitä seurasi. Nyt ajatus on, että olen riittävä puolikkaanakin. Lapset eivät odota ihmeitä, ihan tavallinen arki riittää. Välillä voi olla väsynyt, kiukkuinen ja ei niin 100% täydellinen äiti. Mutta pitkään meni että sain tämän ajatuksen myönnettyä itselleni. Ja kappas vain, lapset ovatkin tyytyväisempiä nyt, kun en yritä liikoja. Elämä eletään kahdenviikon jaksoissa, ja se on ihan ok. Se on meidän arkea.

Ja se tavallinen arki on oikeastaan aika mukavaa.