Petetty olo

Miksi miksi miksi. Pitää ihmisen ihastua näin nopeasti. Tapasin ihan mielettömän typin, se pyysi jouluksi niille, esitteli perheelleen, puhui mitä tulevaisuudessa tehtäisiin. Toin sen kotiini, lapset tapasivat. Kaikki meni hienosti kunnes lähtöpäivänään ilmoitti, että ei tästä tule mitään. Tämä kaupunkin ahdistaa, liikaa muistoja eksästä. On liian kiinni eksässään edelleen. Että riipas pahasti. Suorastaan vitutti. Miksi pitää ihastua aina johonkin vaikeisiin tapauksiin.

Eniten ehkä ärsyttää se, että annoin itteni ihastua. Ei olis pitänyt. Toisaalta kaikella on tarkoituksensa. Ehkä hänkin sai nyt selville oikeat tunteensa, ja voi alkaa niitä työstämään jonnekin suuntaan. Minä taas totesin että on paras mennä eteenpäin elämässä eikä roikkua vanhassa. Tämä lyhyt ”suhde” aukaisi aikalailla silmiä. Huomasin että se tunne kun sukat pyörii jaloissa on edelleen ihan mahdollista saavuttaa. Henkilö ehkä oli vaan nyt väärä. Tai aika oli väärä. Tiedä tuosta. Annan hänen nyt nuolla haavojaan ja menen eteenpäin.

Lisäksi erään toisen ihmisen kanssa on aikamoinen solmu. Hirvittäviä väärinymmärryksiä vuosien vuosien takaa. Joita ei hän ole minulta itseltäni voinut kysyä, vaan olettanut toisten puheista ties mitä. Ja nytkin kaiken kuulin yhteisen ystävän kautta, en edes häneltä itseltään. Olisi ehkä ollut kohtuullista että asia olisi minulta itseltäni selvitetty, mutta toisaalta, tämä selittää nyt monta asiaa. Kyseessä on siis oikeastikin vuosien takaiset asiat, ja aivan täysin väärin ymmärrykset. Mutta ne ovat heijastuneet edelleen tähän päivään asti. Kyseinen henkilöhän ei nyt vaan tiedä että minä tiedän näistä. Kaveri kertoi salaa minulle. Hyvä niin.

Olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä että muutan nunnaluostariin ja juon siellä luostariviiniä lopunelämäni. Jotenkin on nyt hieman sellainen poljettu olo. Kaikki tuntuu ihan paskalta. Työmotivaatio on nyt nollassa. Toivoisin löytäväni edes sen uuden työn, jotta pääsisin tuosta matka ajosta pois. Onneksi on alkamassa uusivuosi, ja ehkä sen myötä tulee eteen jotain mielenkiintoista.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei sentään. Olen kuitenkin niin peruspositiivinen ihminen että kyllä tästä suosta noustaan. Aikaahan se ottaa mutta eiköhän tästä pienellä maailmanparannus-baarikierroksella saada taas iloa ja valoa. Ja luojan kiitos minulla on nuo ystävät. Ne jotka seisovat tukevasti vierellä silloin kun heittelee. Aina saa tukea ja kuuntelijaa. Välillä varmaan olen jo rasittava, elämä on nyt ollut sellaista myllerrystä että varmaan alkaa jo kaveritkin väsyä. Ehkä tämä vuonna 2018 sitten rauhoittuu ja elämä tasaantuu uomiinsa. Sitä odotellessa.