Laidasta laitaan

Elämä on hassua. Tunteet menee laidasta toiseen ja varsinkaan muksujen kanssa ei ikinä kannata turvautua ”kylläpä kaikki sujuu mukavasti” ajatukseen. Lomaviikko sujui mahtavasti, lomaltapaluu töihinkin sujui mitä mukavimmin, mutta… Pikku Jäbä sai itseensä oikein ärhäkkään märkäruven. Hemmetti mikä tauti. Koko pienen miehen ihon pinta-alan (tai ainakin se tuntui siltä..) peitti ällöttävä rupi kerrostuma, joka oli oikeasti ryöhänny toden teossa yhdessä yössä! Ihmettelinkin kun nukkui niin huonosti ja heräili ja itkeskeli. Toki oli niitä näppyjä ollut jo aiemmin muutamia, joita oli hoidettu omatoimisesti, mutta aamulla kas kun aloin aurinkorasvoja levittelemään niin siinäpä se sitten. Pikaisen googlauksen ja sairaslapsi.com ohjeen perusteella soitin sitten ajan lääkärille hakemaan antibiootteja. No, niiitä sitten vedetään viikko ja rasvataan antibioottivoiteilla ja vältetään kontaktia toisiin vielä päivän verran. Onneksi lääkkeet alkaa vaikuttaan ja osa ruvista irtosi jo illalla kun oltiin pesulla. Juniori taas kohelsi ja polvet ruvella ja ampiainen pisti olkapäähän. Lisätään tähän vielä helkkarinmoinen UHMA ja avot, äiti on pikkuisen väsynyt. Huomena olisi tarkoitus ajella keskisuomeen sukulaisjuhliin. Olin ihan tätä vaille että perun koko menon. Ja niin kyllä teenkin jos meno jatkuu samanlaisena aamulla. Nyt sankarit onneksi nukkuvat. Itse katson maailman surkeinta ”kauhu” elokuvaa ja nautin kaikessa hiljaisuudessa oluen.

Ja jotta ilta olisi ollut täydellinen sotkin vahingossa noin neliön verran kylppärin lattiaa suoravärillä. Jes. Osan sain irroitettua hiuslakalla, mutta kyllä siihen vaan jäljet jäi. Ei auta kun myöntää ja niellä tappionsa. (Kirosana)

Mutta josko huomena olisi päivä parempi. Eikai alamäki voi jatkua kovinkauaa? Tai sitten pitää ainakin jossain kohtaa alkaa tosi-iso ylämäki..kumpi sitä sitten ois pahempi, tiedä häntä.