Elämän pyörteissä

Wou mitkä pari viikkoa. Olen ottanut hypyn melkein tuntemattomaan  ja sanouduin irti vakituisesta työsuhteestani ja otin vastaan määräaikaisen sijaisuuden aivan eri alalta. Olen kauhuissani ja innoissani, koska työmatkani lyhenee parilla tunnilla päivässä. Elämässäni on siis KAKSI kokonaista tuntia enemmän aikaa noille maailman ihanimmille pienille miehille, tai tuolle yhdelle ihanalle isommalle miehelle. Tai vaikkapa minulle itselleni. Kuntosalille tai uimaan voisi keritä jopa ihan työpäivänä. Luksusta. Ihan mahtavaa.

Lisäksi tein hiljaisen päätöksen ja suunnittelen hakevani sairaanhoitaja koulutukseen syksyllä. Haen jokatapauksessa, ja jos kesän jälkeen olen jo kurkkuani myöten täynnä hoito-alaa, ei tipahda kovin korkealta. Ainakaan ei sitten tarvitse harmitella että ei edes yrittänyt. Hakijoitahan alalle riittää, mutta tuntuu että sitä pitäisi nyt kokeilla. Sillähän se selviää olisiko minusta siihe. Uskon että olisi.

Kotosalla on kaikki rauhallista ja mukavaa. Ollaan tehty lumilinna ja paistettu lettuja. Tällaisena lumisateisena viikonloppuna kuulin Miehen puolesta jotain hiljaista kiroilua pihan laajuudesta kun sitä katsoi sieltä lumikolan takaa. Tiedän, lääniä piisaa, ja lunta kun tulee 24h taivaalta, on siinä melko urakka. Meillä on poikasten kanssa kotipäivä huomena, joten saan hyvän aamutreenin pihalla huhkien.

Viikko sitten haettiin meille uusi pikkukissi, Ninja nimeltään. Ihan pikimusta ja ADHD luonne. Tämä söpö on kotiutunut todella hienosti, isot kissikaverit tosin hieman osoittavat mieltään uudesta tulokkaasta, mutta eiköhän se siitä. Jonain päivänä ne vielä nukkuvat vierekkäin, uskoisin.

Illaksi vielä tortilloja ja sauna. Ihan kiva päivä.