Helmikuu
No jopas on taas mieliala vaihtunut. Nyt on ihan eri meininki. Olen nyt viikon verran nukkunut tosi hyvin. Nukahtanut siis illalla ja herännyt aamulla mitä ei ole tapahtunut, no, hetkeen. Ehkä jopa puoleen vuoteen ainakaan näin pitkää aikaa yhtämittaa. Nukkuminen tietenkin vaikuttaa päivään, eli jaksaa tehdä ja touhuta ja illalla on sillätavalla normaalisti väsynyt että uni tulee helposti. Tarvittavia lääkkeitäkään en ole juurikaan tarvinut enää pariin viikkoon. Toiveissa olisi että tämä jatkuisi. Nyt huomaa taas miten innoissaan on tästä normaalista olosta, vaikka tätä on ollut vasta viikon. Olen jo ihan varma (taas kerran) että nyt tämä jatkuu tällaisena. Nyt on löytynyt oikea lääke kombo joka on minulle sopiva. No, aika näyttää. Olisihan se mukavaa jos olisi virtaa ja jaksamista niin että perus arki alkaisi sujumaan.
Töitä olen taas aktiivisesti hakenut. Olisi mukava päästä jo takaisin normi arkeen kiinni. Ainakaan kohdallani ei ole kyse siitä ettenkö yrittäisi löytää töitä. Olen viimeisen puolen vuoden aikana laittanut varmaaan 15 hakemusta, joista yhdessä pääsin jatkoon.
Omalla paikakkunnalla kun ei niin mainittavaa määrää noita työpaikkoja ole, on ollut hieman pakko laajentaa tuota hakualuetta. Nyt olisin jopa valmis ajelemaan pienen matkan jos hommia (mielekkäitä sellaisia) löytyisi. Toisaalta pelottavaa miettiä töihin paluuta, on pelko omasta jaksamisesta ja mitä sittne jos en jaksakaan. Entä jos taas väsyn ja vajoan pohjalle? Se on niin tuskaista. Lisäksi pitää miettiä niin monta poikien kuviota jos saa kesäksi töitä. Toinen on kuitenkin jo kaikki päivät kesälomalla kotona, ja mitä tekemistä sille sitten kehittelee..no, ne on sitten sen ajan murheita jos onni osuu kohdalle.
Tänään me vietetään vapaa päivää poikasen kanssa. Suunnitelmissa ei ole mitään, eli mennään minne nokka näyttää tai ei mennä minnekään. Olen opetellut tietoisesti olemaan tekemättä mitään. Normaalisti puuhaan ja touhuan koko päivän heti kun virtaa on, ehkä pelkona se että voimat taas loppuu eikä jaksa mitään..Nyt oltiin tällä viikolla jopa pari iltaa ihan tekemättä mitään. Eli siis pojat leikki pihalla ja kotona, ja itse tartuin sukankutimeen, mutta ei ollut mitään ohjelmaa. Tämä on itselleni tämän vuoden haaste. Oppia olemaan vaan. Se on muuten hankalaa. VArsinkin kun olo on hyvä ja virkeä tulee haalittua kaikkea mahdollista kyläilyä ja puuhaa ihan liiaksi saakka. Sitten huomaa illalla että on koko päivän leuhottanut menemään, ja varmasti pojatkin sellaisesta väsyy.
Nyt lähden opettelemaan tekemättömyyttä ja sitten poikasen kanssa pihalle harjaamaan terassi sataneesta lumesta! Olin jo pari päivää siten valmis kantamana terassikamat kuistille kun keli oli mitä mahtavin. No, onneksi tuo miespuolinen järjen ääni sanoi että ei vielä, lunta tulee kyllä.