Ohimenevä paniikki ja hyvää kahvia.

Hassua mikä hurja paniikki iski kun olin käynyt asunnon katsomassa, ja piti soittaa välitystoimistoon otanko sen. ”Apua, minä, miten, kuinka” ”Miten minä tänne jouduin ja mitä ihmettä on tapahtunut”

No, ravistelin itseni taas tolkkuihini ja mietin järjellä. 1. En saa mistään noin läheltä työpaikkaani tuollaista asuntoa tuolla hinnalla 2. Kaikki mitä halusin on nyt samankaton alla. 3. Pienet miinukset asunnossa vaativat vain hieman luovuutta

Eli siis otin sen. Uskomatonta.

Ihan hieman on vielä suunniteltava miten ihmeessä rahoitan tämän muutto rumban. Muuttaminen kustantaa aika paljon, vaikka kuinka olisi kaikki ns. valmiina. Sekä ajallisesti että rahallisesti. Nyt vielä lisänsä kaikkeen tuo tämä yhden kuukauden kestävä välin ajaminen uuden työmaan ja vanhan asunnon välillä. Alla kun on vielä tuollainen bensa-syöppö niin meneehän siihen rahaa. Mutta huonompaan en halua vaihtaa, ja kun on tottunut tiettyyn varustetasoon, ei oiken osaa muuta suunnitella edes tässä kohtaa. Ja oikeastaan en edes halua yhtään ylimääräistä asiaa ja lappusta ja muistettavaa ja selvitettävää asiaa osakseni joita autonvaihto aiheuttaisi…

Nyt tässä olen miettinyt miten ratkaista pienehkön tilapulman, jonka aiheuttaa se, että muutan noin kymmenen neliötä pienempään asuntoon, ja erityisesti ongelma tulee junnujen huoneen kohdalla. Se kymmen neliötä tuntuu nimittäin olevan leikattu suoraan niiden huoneesta.. Mutta eiköhän siihen jokin kerrossänky ratkaisu löytyne. Pääasia että saan kahvikoneeni sijoitettua jonnekin keittiössä. Pärjään sillä jo aika pitkälle.

Hyvä kahvi, parempi mieli.

Ehkä ihan hieman on jo alettava miettimään mitä kaikkea kamaa voisi laittaa nyt myyntiin, jotta ei tarvitsisi raahata kun välttämättömät mukana. Turha varastoida sellaista millä ei mitään tee…