Kesä ja kärpäset
Olen nyt elellyt Tampereella kohta kaksi kuukautta ja en voisi olla tyytyväisempi. Olen aiva rakastunut tähän paikkaan. Asuinpaikka on osoittautunut loistavaksi, työ mukavaksi ja elämä kaikinpuolin asettunut kohtalaisesti uomiinsa.
Kesä on ollut aiva upea. Polkupyörä on ollut alla paljon, uimarantoja tutkittu ja muuten vain ihmetelty elämää. Tuntuu todella hyvältä. Elämässä on taas jotain mieltä, ja tuntuu että kyllä kaikki järjestyy. Siitäkin huolimatta, että allekirjoitin avioerohakemuksen viikonlopun alkajaisiksi. Ei tuntunut sillä hetkellä pahalta, mutta kyllähän sitä hieman takaraivossa tuli pyöriteltyä tässä päivien aikana. Ehkä nyt on oikeasti tullut aika laittaa piste sille elämänvaiheelle. Kaikkea ei voi saada eikä tarvitsekaan. Pääasia kai on, että voi sanoa olevansa onnellinen.
Tämä viikonloppu kului retkeillessä. Käytiin Niitty- Seppälän tilalla, Pakan rannassa uimassa, Vehoniemen automuseossa sekä näkötornissa jossa pelotti melkolailla… Ihana päivä. Tänään oli vuorossa vain oleilua, hyvää ruokaa, pikainen uimareissu ja kotihommia.
Ehkä parasta oli tuo Vehoniemi. Siellä oli ihmeteltävää kaikille, ja näkötornista oli todella huikeat näkymät. Kerroinko jo että pelotti? Ihan hurjasti jopa. Voisin silti mennä uudelleen. Tosin pakottaisin valitsemaan jäätelömauksi vaikkapa jotain vähemmän hempeää väriä . Tälläkertaa Juniorin valinnan perusteena oli ainoastaan houkutteleva väri. (Superman. Väri vaaleansininen ja pinkki..) Tuon putiikin jätskit ovat todella hyviä olleet kaikki mitä olen maistellut, mutta tuo ”purukumi” makuna ei nyt ihan osunut minun makuhermooni. Koska Äiti syö jämät.