Eilinen oli ihanan kamala. Oli sellainen määrä asioita to do- listalla että alkoi jo hirvittää. Heräsin 3.30 ja sittenhän en enää unta saanutkaan. Pyörin ja mietin ja mahassa alkoi mylläämään. Olin menossa työhaastatteluun Jyväskylään amupäivällä. Ilmeisesti jännitin niin plajon että maha heitti häränpyllyä ja lurutteli omiaan koko aamun, koska helpotti kun haastattelu alkoi. Kävin jo kahden vaiheilla soittaako ja perua koko homma..Kuitenkin reippaana gefilusta nassuun, poika hoitoon ja kohti Jkl.ää. Olin ajoissa paikalla ja siitä se lähti.

Oli niin yksityiskohtainen työhaastattelu, etten muista olleeni samanlaisessa kun ehkä silloin kun hain Askoon sisäisellä siirrolla. Oli tarkka kysely ja tenttaus. Sitten muutama asiakas case, ilmeisesti hakivat miten reagoin erilaisissa tilanteissa. Osasin vastata lähes kaikkiin mielestäni hyvin. Yksi jäi hieman kaivelemaan, mutta ehkä homma ei siihen kaadu.. Siinä piti toden teolla myydä itsensä töihin. Luulen että ainut mihin tämä voi nyt kaatua on se että matka on niin pitkä. Jos haluaavat jonkun läheltä..Muuten olisin tehtävään oikein sopiva.

Lisäksi iltapäivällä oli tulossa asiakas, jonka aikaa olin jo joutunut kerran siirtämään, kun pelkäsin että haastiksessa menee myöhempään. No, olinkin valmis noepammin ja siirsin aikaa takaisin. Menin hoitohuoneelle ja tajusin että jätin rahapussini kotiin. Eli ei ollut yhtään vaihtorahaa mukana..Just. No, ei muutakun ystävällinen pyyntö voisiko maksaa tilille- kun en sitä korttilaitetta vielä omista. Hoito sinänsä meni loppupelissä ihan ok, pieniä aikataulullisia heittoja lukuunottamatta, joita asiakas tuskin huomasi..Itse vaan on niin pikkutarkka että huomaa kaiken.

Mutta pääasia että asiakas oli tyytyväinen.

Siitä sitten poikaa hakemaan kaverilta, ja sepäs olikin keksinyt jäädä yökyläilemään. Olin kuulema maailman paras äiti kun annoin luvan. Huippua. No, sinne jäi isompi, pienen hain päikystä ja oli askarellut ihanan ”Hurja kuoren” jonka kannessa luki ”TÄÄLÄ ON IHAN KAMALAA” Nauroin kippurassa onko tuo joku hätähuuto hoitopäivän päätteeksi, mutta kuulema liittyi kuoren sisältöön.

Illalla sain vielä itse korjaushoidon, kävi yksi opiskelija harjoittelemassa minulla. Oli kyllä juuri tarpeeseen se. Rentoutti ja väsytti. Yön nukuinkin sitten sellaista koomaa että oksat pois. Oli mukava kiva päivä, mutta ehkä vähän liikaa jo tuohua yhdelle kellonkierrolle. Tänään rauhallisemin. Pojat hilppaisee iskälle ja meille tulee mammat viettään pikkujouluja <3