Uusi elämä

Päätin siirtyä Lilyn alustoille. Vanha bloggerin blogini on nyt kuopattu. Helpottavaa. Siellä eleli nimittäin niin paljon vanhaa elämääni, että ehkä nyt on paras aloittaa puhtaalta pöydältä.

Olen kolmekymppinen. Olen kahden viikarin äiti. Kutsutaan heitä vaikkapa Junioriksi ja Poikaseksi. Molemmat vielä pieniä vaikka kuvitteleevatkin hallitsevansa maailmaa. Olen jokunen aika sitten muuttanut erilleen aviomiehestäni. Liitto jonka piti kestää ikuisesti, ei sitten kestänytkään. Haluan blogista pääntuuletus kanavan, jonne purkaa kaikkea mieltä repivää.

Nyt elämä alkaa tasaantumaan. Tein elämäni vaikeimman, mutta toisaalta ehkä myös helpottavimman päätöksen lähtiessäni. Alan vähitellen päästä jyvälle siitä mitä elämältäni aion vaatia. Olen melko nirso ja mukavuuden haluinen, ja välillä tuntuukin että vaadin sekä itseltäni että muilta hieman mahdottomia. Eräs Kaveri on jostain syystä sietänyt minua jo jonkin tovin, joten saatan hänestäkin joskus jotain mainita. Onko kyseessä suurikin tulevaisuuden LoveStory en osaa vielä sanoa, enkä oikeastaan ole asiaa niin miettinytkään. Aika näyttää ja asioilla on tapana järjestyä.

Oikeastaan alan rakastamaan omaa elämääni sekä itseäni siinä määrin, että aion kelpuuttaa sekä omaan että poikasten elämään vain mukavia tunteita, ihmisiä ja asioita. Tokihan pettymyksiä tulee ja niitä opitaan sietämään, mutta väitän että todella paljon on itsestä kiinni.

Olisiko tämä hyvä aloitus? Tiedä tuosta, mutta itselleni kelpaa. Ehkä joskus lueskelen tätä ja mietin että ”Jaa, tuollainen elämäntilanne se silloin oli..onneksi nyt on kaikki vieläkin paremmin!”