Vappu

Ihanaa, kevät on täysillä tullut, ja kohta on jo melkein kesä. Talven synkkyydet tuntuvat tälläerää selätetyiltä ja olen aloittanut täysillä työt. Diagnoosikseni varmistui kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon nyt aloitettiin lääkitys ja masennuslääkkeet saadaan vähitellen purkaa pois. Olen opetellut elämään ajatuksen kanssa. Minulla on nyt tällainen sairaus, ja se osaltaan selittää paljon aiempia asioita elämässäni. Lääkkeet vaikuttavat hyvin, eikä sivuvaikutuksiakaan ole juurikaan ollut. Samaa lääkettähän olen syönyt jo nukkumiseen pienenä annoksena syksyn ja talven ajan, nyt määrä vain on kymmen kertainen.

Lisäksi pääsemme muutamaan kesällä takaisin kotipaikkakunnalleni. Löysimme täydellisen talon, josta nyt hierotaan kauppoja. Ihan piakkoin se on meidän. En voisi olla onnellisempi. Lisäksi tuo rakas on jaksanut kulkea koko tämän rumban läpi, enkä enää yhtään epäile etteikö tämä olisi ollut se oikea valinta. On ihanaa päästä takaisin ihanien ystävien ja perheen luo kesällä. En oikein täältä ole vielä kerinnyt tutustua keneenkään, kun tuo talvikin meni niin oman olon kanssa pyöriessä ja oikeastaan vain siihen että sain pidettyä itseni hengissä. Onnistuin kuitenkin. Tai onnistuttiin. En ehkä olisi tässä ilman muutamaa ihmistä.

Kissat lihoo ja paisuu, mutta voivat hyvin. Kesällä saadaan mirreille ulkotarha, ja pääseevät hieman hiirijahtiin. Niitä varmasti metsän vieressä kuljeskelee. Nyt energiaa puretaan vain sisäleikkeihin. Päivin lemppari on risu, ja Lohikärmestä ei saa liikkeelle mikään muu kuin ruokakupin kilahdus.