Joulu

Ajatella. Tässä minä istun saman pöydän ääressä, jossa olen kirjoittanut kalenteriin hoitoajankohtia ja laskenut ovulaatioita, jossa olen syönyt aamupalaa joka ikinen aamu puoli seitsemältä ollessani raskaana. Nyt istun tässä edessäni kasa postia, joista yksi on joulu kortti, meille omistettu. Siinä lukee ”nimeni + perhe” Perhe! Kyyneleet karkaavat silmäkulmistani varoittamatta. Tajuanko sen vasta nyt vai koskettavatko sanat niin paljon, mutta minulla tosiaan on perhe, oma perhe, minun perheeni. Tuntuu ihanalta tylsän ja tyhjän pariskunnan sijaan.

Sitten havahdun ajatukseen, että pian on tosiaan joulu, eikä mikä tahansa joulu, vaan Hillan ihka ensimmäinen joulu ja meidän ensimmäinen joulumme vanhempina, perheenä. Olen niin onnellinen, että voisin kuolla.

Olen aina ollut kovin joulu ihminen. Monet tietävät, että aloitan joulun jo syyskuussa ja lopetan joskus tammi-helmikuussa. Ei joulu ole vain päivä tai kuukausi vuodesta. Joulu on keskitalven juhla ja minulle se on keino selviytyä pitkästä pimeästä ja kylmästä talvesta. Joulu lämmittää ja tuoksuu hyvältä, joulu on tekosyy laitta valoja ja kynttilöitä ulos ja sisälle, tuottaa toisille hyvää mieltä, antaa lahjoja. Jouluna saa keksiä toisille kivoja yllätyksiä, niinkuin joulukalenteri, jonka väkersin vanhemmilleni ollessani raskaana. Joulu on siis lämpöistä mieltä ja toisten huomioon ottamista.