<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/10557695/?claim=u4dcg3wt3t3″>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Kun maailma vetää sinut alas, älä antaudu tummien virtojen vietäväksi, älä luovuta, älä koskaan menetä uskoasi. Uskoit sitten mihin tahansa. Sillä ilman uskoa, ei myöskään ole toivoa ja ilman toivoa, no jokainen varmasti tietää mitä sitten tapahtuu. Mitä sitten, vaikka olisitkin pohjalla, jos sinulla on uskoa voit nousta askel kerrallaan, voit lentää taivaalla kuin lintu, voit lipua painottomassa avaruudessa. Voit olla mitä ikinä tahdot, kunhan olet vain oma itsesi.

On päiviä, jolloin kipu tuntuu musertavalta ja ahdistus salpaa melkein hengityksen. On päiviä, jolloin kyyneleet valuvat poskillani, eikä mikään paikka maailmassa pysty täyttämään rinnassa roihuavaa aukkoa. Sitten on päiviä, kun se aukko vain yksinkertaisesti unohtuu tai voisi sanoa, että jää taka-alalle. Ne on hyviä, onnellisia päiviä. Ne ovat palasia siitä millaista elämämme olisi ollut. En siltikään voi sanoa, että ne kipeät päivät ovat niitä huonoja päiviä, eiväthän ne mukavia ole, mutta ne ovat osa minua, nyt ja ikuisesti. Ne ovat palasia siitä todellisuudesta, joka seuraa minua. Minä olen ne ja ne ovat minä. Enkä minä halua niitä unohtaa. En tahdo unohtaa minulle rakasta, tärkeää ihmistä, jonka kuuluisi olla täällä, eikä siellä jossain. Mutta enkelit kirjoittivat hänen elämänsä kirjan ensimmäiselle sivulle: Liian kaunis tähän maailmaan. 

On siis löydettävä itsestä uskoa tulevaan, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan! <3