Eurooppa kutsuu, mutta miten?
Haluaisin kiertää maailmaa tuhoamatta sitä samalla. Siinäpä ristiriitaa kerrakseen. Haavekuvissani vietän kesät kuukausien mittaisilla matkoilla, joiden aikana elän paikallisten arkea ja kiertelen erilaisia luontokohteita. Näin yhdellä matkustuskerralla näkisin mahdollisimman paljon, eikä lentäminen olisi välttämättä tarpeellista.
Todellisuudessa kuitenkin minulla on sitoumuksia, jotka todennäköisesti taipuisivat näihin mielihaluihini korkeintaan kerran. Ensinnäkin puolisoni ei pidä matkustamisesta. Tämä ei periaatteessa ole kovin suuri ongelma, koska minä tykkään matkustaa yksin, ja hän viihtyy hyvin yksin kotona. Epäilen kuitenkin suuresti, että tämä toimisi edes kahta kuukautta putkeen. Jos taas puolisoni haluaisi esimerkiksi matkan puolivälissä lentää minua tapaamaan, niin se niistä ympäristövaikutusten minimoinneista.
Toiseksi asumme rivitalossa, jonka pihan hoitaminen on minun hommani. Saattaisi näyttää hieman kuolleelta parin kuukauden kesätauon jälkeen, vaikka piha onkin tarkoituksella tehty helppohoitoiseksi. Naapurin teinit toki voisi mahdollisesti lahjoa kastelu- ja ruohonleikkuuhommiin kohtalaisilla kustannuksilla.
Kolmantena asiana ovat työni, jotka kuitenkin kesäkuukausina kulkevat helpohkosti mukanani. Kaikkina muina aikoina olenkin sitten koulujen loma-aikojen orja, joten esimerkiksi kuukausien matka talvella ei tule kyseeseen, elleivät työkuvioni muutu jotenkin hyvin radikaalisti. Kesäisinkin joutuisin siis ajoittain tekemään töitä, mutta koska haaveeni on nimenomaan elää arkea paikallisten tapaan, niin ne oikeastaan sopivat kuvioon täydellisesti.
Bonusnäkökohtana helle ei ole ilmanala, jossa olisin parhaimmillani, joten kesäkuukausina matkustaminen sulkee varsin monta muutoin kiinnostavaa kohdetta pois laskuista. Esimerkiksi manner-Espanjan maisemista en todennäköisesti juurikaan osaisi heinäkuussa nauttia, vaan keskittyisin selviämään hengissä jossakin varjopaikassa puun alla.
Minkälaisia haavekohteeni sitten ovat? Ainakin Interrail, pyörämatkat Luxemburgiin ja Islantiin, sekä vaellusmatkat Madeiralle, Atlas-vuoristoon ja Andeille muutamia mainitakseni. Muitakin listalta toki löytyy, mutta luontokohteilla on erittäin suuri painotus, oli manner mikä hyvänsä. Oman matkustushaasteensa tuo saarien suuri viehätys. Niille pääseminen vaatii joko lentämistä tai useamman vuorokauden merimatkaa, mikä ei ole varsinainen ekoteko sekään.
Ensi kesänä aion toteuttaa jonkinlaisen kevytversion näistä haavekuvista, sillä tulen päätymään kesäkuun alussa Espanjaan. Sieltä en aio tulla suoraan takaisin Suomeen, vaan jatkaa matkaa jotenkin, välietappina Keski-Eurooppa. Suunnitelmassa on vielä täsmennettävää varsin reilusti alkaen matkustustavasta (juna, pyörä?) reittiin ja majoituksiin. Näitäkin suunnitelmia ja eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia avaan tulevissa blogiteksteissä.
Onko sinulla jotain erityisen mieleenpainunutta kohdetta Keski-Euroopassa? Luontokohteita tai muita?
-S
