Jokanaisen verbaalinen asevarasto?

Miten reagoida, kun metrosta poistuessasi perääsi huudetaan ”hyvä perse”? Tai muuta vastaavaa.

 

Tuota sinällään helpolta ja pieneltä kuulostavaa arvoitusta olen yrittänyt tänään päässäni selvittää tuollaisesta sattumuksesta lähtien. Sattui nimittäin niin, että metrossa samaan penkkineliöön kanssani istahti kaksi kaverusta, jotka jo heti elekielellään tekivät selväksi omistavansa koko maailman. Yhden pysäkinvälin verran he ehtivät jo viritellä keskustelua meikäläisen kanssa tiedustelemalla nimeäni (sanoin etten ajatellut kertoa) ja päivän tekemisiäni (yritin vain välinpitämättömästi ynistä jotain, valitettavasti): sitten onneksi oltiinkin jo kotiasemallani.

Mutta toinen noista miehistä ehti kuitenkin horjuttaa mielenrauhaani rääkäisemällä tuon sikamaisen perse-kommentin ovesta ulos astuessani. Jos olisin sanavalmiimpi henkilö, olisin vielä ehtinyt karjaista jotain stereotyyppisen kiltin tytön ulkonäkööni verraten vähemmän säyseää: nyt jouduin kuitenkin antamaan miehelle hänen varmasti toivomansa reaktion, ts. hiljaisen takavasemmalle poistumisen.

Siltä varalta, että tuollaisia seksistisiä idiootteja on enemmänkin liikkeellä, tarvitsisin kaikkien muiden naisten tapaan sotasuunnitelman: mitä tuollaisille huutelijoille voi tiuskaista hätäisessä tilanteessa nopeasti ja niin, että viesti tuollaisen ”kommunikoinnin” epäarvostettavuudesta menee kerralla perille? Mieluusti joku hyvä fraasi useammallekin kielelle, toki (tämä mun tapauksenihan oli siis Tukholman metrossa ja på svenska).

Tietysti olisi jotenkin tosi voimaannuttavaa tokaista jotain huutelijan pienestä elimestä tai vielä pienemmistä aivoista, mutta auttaako henkilökohtaisuuksiin meneminen mitään mitenkään (koska sitähän tuollainen persehuutelukin on: en kaipaa kommentteja farkkujen peittämästä takapuolestani yhtään sen enempää kuin takin peittämästä selästäkään, vaikka ne yhtä paljon ovatkin esillä)? Toisaalta päinvastaisen taktiikan kokeilu houkuttaisi myös: toivottaisi vain huutelijalle hyvää päivänjatkoa ja osoittaisi, ettei moinen huutelu pysty omaa eloani horjuttamaan. Mutta vastapainona: tuollaisen vastareaktion voisi tulkata niin, että törkyhuutelu on täysin okei. Tietysti yksi vaihtoehto olisi myös tiuskaista jotain alhaisella tasolla ”painu vattuun”, mutta siitäkin olisi varmasti jollain kierolla tavalla huutelijalle paljon iloa (nimim. en todellakaan ole mikään kaikkein katu-uskottavimman oloinen 161-senttinen).

Sitäkin voi tietysti miettiä, että miksi hitossa joillain miehillä on tarvetta tuollaiseen naisten kehonosien julkiseen arvosteluun? En tarvitse yhtään kenenkään vahvistusta siitä, että oma kroppani on just hyvä, kiitos vaan. Toisaalta voin jotenkin kuvitella, että miesten ajatusmaailmassa naiset arvostavat positiivisia kommentteja (tai ainakin sillä voi perustella tuollaista käytöstä), eivätkä siten ehkä tajua, ettei naisen kropan arvostelu todellakaan kuulu kellekään muulle kuin naiselle itselleen. Eikä mediassa ja mainoksissa esiintyvä seksismi tietenkään vähennä perse+rinnat=kroppa=nainen -ajattelua, eikä toisaalta omalta osaltaan sosiaalinen mediakaan. (Mistä voisikin siirtyä pohtimaan, että mitä ihmeen tarvetta selfiet ja belfiet oikein nykyihmisten elämässä täyttää. Mutta siitä ehkä joskus toiste.) Varmasti ainakin osalla miehistä voi myös olla tarve tuntea itse olevansa kovinkin paljon jonkun yläpuolella, ja tuollainen toisen julkinen ”nöyryyttäminen” on tietysti kätevä keino sellaiseen.

Toisaalta on myös varsin mielenkiintoista, että tuollainen huutelu tuntuu minusta niin nöyryyttävältä: mieshän tuollaista suustaan päästäessään osoittaa täyden idioottimaisuutensa. Mutta siksi juurikin tuollaisissa tilanteissa tuntuisi tärkeältä sanoa jotain; asettaa rajat sille, mikä on okei ja mikä ei, ja osoittaa ettei sen kuuluisi olla minä, joka tuntee itsensä jäkikäteen nöyryytetyksi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *