Hän

Hän saapui maailmaan lauantaina 3.12.2022 pian puolenyön jälkeen. Pieni täydellinen tyttö, painoa 3520 g ja pituutta 50 cm. Aivan isänsä näköinen pitkiä tummia hiuksia myöten. Maailman ihmeellisin ja ihanin olento. Niin kauan kaivattu ja odotettu.

Nyt Hän on täällä. Tuhisee isänsä vieressä isolla parisängyllä. Minulla on ensimmäinen oma hetki viikkoon. Niin rakas kuin Hän onkin, tuntuu myös ihanalta istahtaa hetkeksi omaan rauhaan suihkun raikkaana.

Olin usein kuvitellut etukäteen, miltä pienen ihmisen saaminen syliin ensimmäistä kertaa tuntuisi. Sen hetken ajatteleminen etukäteen nosti aina kyyneleet silmiin – samoin kuin positiivisen raskaustestin näkemisen kuvitteleminen oli tehnyt. Todellisuudessa posiitivinen raskaustesti aiheutti minussa kuitenkin lähinnä hölmistystä. Mietin, kävisikö nytkin niin.

Kun lapsi parkaisi ensimmäisen kerran, kyyneleet tulvahtivat välittömästi silmiini. Olin väsymyksestä ja lääkkeistä turta, mutta sen äänen aikaansaama tunne oli jotain sellaista, jota en osaa edes kuvailla. Onnea, helpotusta, rakkautta.

Sitten Hän oli sylissäni. Se tuntui samaan aikaan maailman oudoimmalta ja maailman luonnollisimmalta. Hän tuntui omalta ja tutulta, mutta myös niin ihmeelliseltä, kuin joltakin henkiolennolta.

Mistä ihmeestä sinä tänne oikein tulit, mietin. Siitäkin huolimatta, että olin kantanut Häntä kohdussani yhdeksän kuukautta. Kaikki ne pitkät kuukaudet, joiden aikana pohdimme, millainen pieni ihminen sisälläni mahtaa kasvaa. Kaikki ne liikkeet, potkut ja pienet hikottelut, jotka saivat koko vatsan hytkymään.

Se oli koko ajan tämän ihmeellinen tyyppi, joka nyt on tässä.

Onni ja väsymys sekoittuvat tunteiden sekamelskaksi, joka hetkittäin pakahduttaa rakkaudesta ja hetkittäin turhauttaa ja itkettää. Pienen ensimmäinen viikko on ollut todella raskas. Pääsimme sairaalasta kotiin vasta perjantaina. Univaje on valtaisa, mutta nyt kotiin päästyämme olen saanut jo levättyä enemmän. Pienellä on kaikki hyvin.

Synnytyksestä ja kaikesta muusta kirjoitan myöhemmin. Nyt keskityn tuohon pieneen ihmeelliseen ihmiseen.

Niin pieni ja niin suuri. Elämä on muuttunut. Maailma on sama, ja silti aivan eri.

perhe raskaus-ja-synnytys oma-elama vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *