Ihana maha
Suljen tutun oven takanani ja astun vastaanoton rauhasta kadun vilinään. Sekunnin murto-osassa olen taas kuin kuka tahansa, joka kiirehtii syyssateessa kohti kotia tai illan tapaamisia. Hengitän syvään. Ehkä olenkin kuka tahansa. Ehkä olenkin aivan tavallinen ohikulkija siitä huolimatta, että viimeiset lähes kaksi vuotta olen joka toinen keskiviikko kantanut psykoterapeutin vastaanotolle iloni ja suruni, menneisyyteni ja […]