Heinäkuun jälkeen..

Viimepostaus oli heinäkuussa. Siis HEINÄKUUSSA? Silloin oltiin vielä ihan alussa. Mutta oikeastaan, tämän postauksen voisi aloittaa aivan samalla lauseella: Huh! Täytyy kyllä sanoa, että tämä raskaus todellakin on aivan erilainen, kuin aikaisemmat.

Mä en oikeastaan edes tiedä, mitä tapahtui. Blogin kirjoittelu loppui ennen kuin edes alkoi. Ainakin mua alkoi melkein heti vähän ahdistamaan ajatus siitä, että kuka tahansa voi tekstejäni lukea. Kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja ja tunteita kävin läpi. Vaikka tosin olin kaiken suhteen oikeassakin elämässä todella avoin. En peitellyt olojani, pelkojani ja kokemuksiani.

Oon monta kertaa käynyt avaamassa blogin ja luonnoksistakin löytyy neljä versiota, mutta yksikään ei lopulta yltänyt julkaisukelpoiselle tasolle. Poistin blogin Facebook-sivun, mutta jätin blogin tänne odottelemaan ja elämään omaa tyhjää elämäänsä.

 

No mutta! Pitkälle ollaan siis tultu viimepostauksen jälkeen. Laitetaan nyt vielä tähänkin väliin: Tämä raskaus todellakin on aivan erilainen, kuin aikaisemmat. Nimittäin huomattavasti raskaampi. Kaikinpuolin. On käyty läpi monenmoisten tunteiden skaala. Raskaampi henkisesti ja fyysisesti. Sen enempää kuitenkaan mitään valitusvirttä en ala kirjoittamaan, vaan päinvastoin! Kaikesta tästä olen kiitollinen, vaikka välillä tekisikin mieli valittaa. Tälläkin hetkellä pieni tyttö (ainakin kolmesti tytöksi ultrassa sanottu) masussa venyttelee jalkaansa kovinkin epämukavan tuntuisesti.. Vaikka tuntuu inhottavalta, niin silti samalla olen jokaikisestä kivuliaastakin potkusta ja venytyksestä onnellinen ja kiitollinen, koska niistä tiedän, että pienelläni on kaikki hyvin. Sunnuntaina ollaan täysiaikaisia, eli täyteen tulee 37 raskausviikkoa. Periaatteessa vauva voi siis syntyä ihan koska vaan. Odotan synnytystä innolla, toivoisin pystyväni synnyttämään ilman kivunlievitystä, (okei, ilokaasusta en luovu!) mutta muutamien jo ennakoivien kipeiden supistusten aikana olen miettinyt, että ei, en taidakaan alkaa luomusynnyttäjäksi. Sen näkee sitten, miten tilanne etenee kun on synnytyksen aika. En tee päätöksiä tai isompia suunnitelmia sen suhteen, koska ikinä ne eivät toteudu kuitenkaan. Avoimin mielin siis! <3

Blogin tulevaisuudesta en vielä tiedä.. Nyt jään ainakin malttamattomana odottamaan pienen murusen syntymää. <3 

 

<3: Sanni

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *