Kuva: L. Karlin Creative

Ihmisillä on monesti aika erikoisia ajatuksia siitä, mitä teen tai millaiseksi tämä ammatti tekee minut. Usein myös unohdetaan se, että suurin osa kampaajista on yksityisyrittäjiä, silloinkin kun he työskentelevät jossakin isommassa liikkeessä. Tässä postauksessa kerron, millaisista asioista arkeni kampaamoalan yrittäjänä todellisuudessa koostuu.

Kampaajista löytyy stereotypioita vaikka kuinka paljon – kyllähän me kaikki olemme niitä nähneet. Kampaajana olen tietysti kiinnostunut vain asiakkaideni yksityiselämästä ja juoruista. Hieman kihartelen jonkun hiuksia silloin tällöin, ehkä leikkaan sentin latvasta, kaikkihan sen nyt osaa!

Ei se ihan niin mene. Olen aina ehdottoman kiinnostunut asiakkaideni hiuksista ja joskus pääsen myös kuulemaan paljon heidän elämistään. Aina ja ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, mitä teen asiakkaideni hiuksille. Vuorovaikutus tulee siinä vain kaupanpäällisenä, asiakkaan itse sitä toivoessa. Kampaajalla voi hyvin olla myös ihan hiljaa, nauttien omasta ajasta. Mielestäni on kuitenkin ihana puoli työssäni, että saan tutustua niin monenlaisiin ihmisiin ja kuulla erilaisia tarinoita ihmisten elämästä, samoin kuin myös erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia ajankohtaisista asioista. Siinä määrin stereotypiat voivat siis pitää paikkaansa. Vaimoni aina ihmettelee, miten olen ehtinyt perehtyä johonkin asiaan kiireisen päiväni aikana. No, kuuntelemalla siihen perehtynyttä ihmistä tietysti. Kuinka kätevää! Välillä nautin siitä, että pääsen keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja välillä taas siitä, kun saan työskennellä ilman jutustelua. Aika harvoin aloitan itse mitään kovin syvällistä tai vahvoja mielipiteitä herättävää keskustelua, se on aina asiakkaan valinta. Vakioasiakkaiden kanssa tietysti muodostuu ihan omat jutut. Se onkin todellinen mysteeri, miten nopeasti sitä muistaa vaikkapa asiakkaan viimeisimmän lomareissun, josta puhuimme edellisellä käynnillä, vaikka penkissä vaihtuvat kasvot monta kertaa päivässä. Arvostan saamaani luottamusta ja asiakassuhteitani, niinpä minulle kerrotut asiat jäävät vain kampaamon seinien sisäpuolelle.  Tavallaan on kuitenkin helppo samaistua siihen, että monet kampaajat ovat aikamoisia tietotoimistoja.

Kampaajan ammatti vaatii kouluttautumista, jatkuvaa uuden oppimista, pitkiä työpäiviä, onnistumisia ja epäonnistumisia, asiakaspalvelua, palautteen vastaanottamista ja toisinaan jopa oman sydänveren vuodatusta. Nämä kaikki ovat aiheita, jotka vaativat kokonaan omat postauksensa, joten jaan tässä nyt lyhyemmän kattauksen siitä, mitä kaikkea stereotypioidenkin tuomaa työhöni kuuluu. Rehellisesti sanottuna en usko, että tämä työ sopisi ihan jokaiselle, mutta minulle se on unelmaa. Ihmisten kuunteleminen kampaajana ei lopulta eroa sosionomin ammatista kovinkaan paljon, ja ajattelenkin sen olevan todella hyvä pohja nykyiselle työlleni. Yrittäjyys taas on jotain sellaista, johon minulla ei ollut minkäänlaista osaamista tai kokemusta pohjalla. Viime vuosina kaikki on ollut uuden oppimista, niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt en osaisi enää edes kuvitella toisenlaista elämää!

Kampaajalle vakiokysymys on tietysti: ”Jos saisit tehdä ihan mitä vaan, mitä tekisit näille mun hiuksille?” Tämän kysymyksen esittäjä on yleensä joku puolituttu, joka on juuri saanut kuulla, mitä teen työkseni.  Hän siis tahtoisi, että antaisin kokonaisvaltaisen konsultaation täysin uudesta lookista, jota hän ei hyvin todennäköisesti tule minulta koskaan hakemaan. Näissä tilanteissa olin urani alussa hyvin imarreltu, mutta nykyään huomaan kyllä, milloin ollaan liikkeellä ”tositarkoituksella” ja milloin vaan vähän haastetaan.

Jos ihminen on todella kiinnostunut työstäni ja tavastani tehdä hiuksia, ohjaan heidät muitta mutkitta tsekkaamaan Instagramini, annan käyntikorttini ja mahdollisesti katsomme hänelle jo sopivaa aikaa. Konsultaatiot, jotka ovat tärkeä osa työtäni, teen aina liikkeessä. Ideoita on tietysti hauska heitellä ja kertoa omaa näkemystä, mutta töitäni teen vain liikkeessä, työaikana ja tositarkoituksella.

Kuva: L. Karlin Creative

Kun tekee töitä itselleen, tuntuu, että inspiraation ja uusien ideoiden (kuten oman blogini kirjoittaminen) iskiessä vuorokaudesta loppuvat nopeasti tunnit. Yrittäjyys vaikuttaa hyvin voimallisesti hiusalaan ja myös omaan elämääni – niin ajankäyttööni, tilipussiini kuin asioihin, joita minun tulee hoitaa hiusten varsinaisen tekemisen lomassa. Haluan kehittää ammattitaitoani ja brändiäni jatkuvasti, koska tahdon todella tulla parhaaksi siinä, mitä teen. Työni ei ole kuitenkaan pelkkää uusimpien trendien ja tekniikoiden opettelua, vaan siihen kuuluu kaikki työlistojen tekemisestä väritilauksiin, inventaarioihin, hanskojen, kippojen ja kuppien hankkimiseen kuin myös vakuutuksien, verojen, kirjanpidon jne. hoitamiseen. Oman näkemykseni mukaan markkinointiin panostaminen näin kilpaillulla alalla on elinehto, joten myös se vie paljon aikaani ja vaatii jatkuvaa uuden oppimista erilaisten hiuksiin liittyvien koulutusten lomassa.

Ajoittain tuntuu hyvin haastavalta yhdistää sosiaalisen median täyteinen yrittäjän elämä ja lapsiperheen arki. Kyselyjä vapaista ajoista, siirtoja ja peruutuksia tulee monesti ympäri vuorokautta, viikon jokaisena päivänä. Tietysti haluan olla helposti ja nopeasti tavoitettavissa asiakkailleni, mutta haluan pitää kiinni myös ajasta vaimoni ja lasteni kanssa. Onko joku keksinyt tähän yhdistelmään vielä hyvää ratkaisua? Miten saada aika riittämään kaikkeen?

Yrittäjänä haastavaa on toisinaan se, että niin yrittäjän kuin asiakkaankin elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita. Kun asiakas sairastuu tai joutuukin jäämään töihin hoitamaan jotakin akuuttia tilannetta, joutuvat he luonnollisestikin siirtämään tai pahimmassa tapauksessa peruttamaan aikansa. Yrittäjän näkökulmasta tämä on vaikeaa, sillä muutokset tapahtuvat usein hyvin lyhyellä varoitusajalla, jolloin täyttämättä jääneet peruutusajat ovat suoraan pois tilipussista. Tämä tuntuu olevan aihe, josta ei oikein uskalleta puhua. On ajoittain ahdistavaa, kun olen suunnitellut esimerkiksi vapaa-aikaa perheeni kanssa siinä uskossa, että työlistat ovat täynnä, mutta samalle viikolle tai jopa päivälle tuleekin useampi peruutus. Ideaalitilanteessa saan tietysti täytettyä nämä avautuneet ajat listoissani, mutta jos näin ei käy, tietää se minulle henkilökohtaisesti selkeää taloudellista tappiota ja yleensä stressiä siitä, voinko lomailla suunnitelmien mukaan. Samalla tavalla kuin asiakkaani, olen yrittäjänä vain ihminen, ja vaikka lähes aina saammekin asiat järjestymään parhain päin, käy joskus niinkin, että lapsen sairastuessa olen itse joutunut siirtämään asiakkaan aikaa. Tällöin olen ollut myös super kiitollinen asiakkailleni, sillä tiedän, että myös he ovat aikatauluttaneet aikansa minulle ja joutuvat nyt tekemään sen uudelleen jonain toisena ajankohtana. Onneksi tällaisia tilanteita sattuu hyvin harvoin! Olen myös siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että saamme asioita sumplittua vaimoni kanssa vaikka viideltä aamulla, jos huomaamme, että toinen lapsista onkin kipeänä. Yrittäjähän ei itse ole kipeä, se kuuluu yrittäjyyden luonteeseen. Uskon kuitenkin, että tässä ammatissa myös vastustuskyky paranee, tapaanhan päivittäin niin paljon ihmisiä. Välillä tuntuu, että vaikka koko muu perhe olisi kipeänä, yrittäjään ei iske mikään. Ja jos joskus iskeekin, on siihen mahdoton etukäteen varautua.

Aina ei ole helppoa olla yrittäjä, mutta sen tuoma vapaus olla töissä ja lomalla milloin haluaa on kyllä uskomattoman ihanaa! On myös ihanaa voida itse vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä tekee. Yrittäjä haastaa itseään ja välillä myös pakottaa itsensä oppimaan uutta. Tavoitteeni onkin olla hiusalan Aira Samulin ja pysyä ajan ajan hermolla vielä vanhempanakin!

Toivottavasti tämä postaus onnistui murtamaan joitakin stereotypioita kampaajan ammattiin liittyen ja samalla avaamaan arkeani kampaamoalan yrittäjänä. Myös minulla oli ennen oman yrityksen perustamista paljon ennakkoluuloja yrittäjyyttä kohtaan, mutta onnekseni olen saanut huomata ne turhiksi. Kampaamoalan yrittäjyys on ”juuri se mun juttu”, ja tällä tiellä on ihana jatkaa!

-Essi