Holtiton hiusvärihistoriani

Ajattelin kertoa vähän omista hiusvärikokeiluistani. Olen aina ollut tee-se-itse -tyyppi, kampaajalla käynnit voin laskea kahden käden sormilla, ja tukan väri on silti vaihdellut laidasta laitaan. Leikellytkin olen hiuksiani itse, kun en ole kokeiluideni jälkeen kehdannut mennä ammattilaisen korjattavaksi. 😀 Oma väri on sellainen perinteinen maantienharmaa, mutta vaalea. Muistaakseni joskus ala-asteen lopulla äiti antoi ekan kerran luvan laittaa sävytteen päähän, se tosin peseytyi suunnilleen parissa pesussa pois. Yläasteella sainkin jo sitten värjäillä itse tukkaani, äidin avustuksella tietysti. Kampaajalle meillä ei ollut varaa jatkuvasti mennä, se on varmasti saanut aikaan omatoimisuuteni hiusten suhteen. Ja hyvä niin, sillä en kyllä muuten olisi opiskelemassa alaa.

 

porkkana.jpg

 

Tuossa kuvassa tukkani on oranssi värinpoiston jäljiltä. Muistan yläasteella hiusteni olleen jossain kohtaa tummanruskeat, tämä saattaa olla tuon värin jäljiltä. En tiedä mihin olen kadottanut vanhemmat kuvat, mutta tämä on nyt varhaisin hiusvärikuva omasta naamasta. Todettakoon tässä kohtaa, etten suosittele kellekään värinpoistojen tai muiden radikaalien operaatioiden tekemistä kotona. Olen monesti saanut aikaan jotain ihan muuta, mihin olen tähdännyt, vihertävän ruskeasta neonkeltaiseen tukkaan. Hiukseni ovat edelleen huonossa kunnossa, ja useasti olen joutunut leikkaamaan ne lyhyeksi polkaksi, kun latvat ovat menneet niin huonoon kuntoon. Eli omalla vastuulla, jos ajattelet samoin kuin minä, että hius on vain hiusta ja kasvaa aina takaisin, niin siitä vaan. 🙂

 

mökillä.jpg

 

Tykkäsin muuten hirveästi niistä L’orealin Couleur Experte -hiusväripaketeista, missä oli mukana pohjaväri ja raita-aine, jolla pystyi tekemään värin päälle balayage -raitaa. Yllä olevassa kuvassa minulla on joku noista väreistä päässä, ja itse leikattu otsatukka. Harmi kun nuo värit hävisivät kaupoista Suomessa.

 

laiva.jpg

ruskea.jpg

 

 

lyhyt.jpg

 

Sitten vaihdeltiin taas tummasta vaaleaan, kun en koskaan osaa päättää, miltä haluan näyttää. Perinteisesti olen kesäksi aina vaalentanut hiukset, ja syksyn tullen olen värjännyt ne joko punaiseksi tai ruskeammaksi. Kuvassa, jossa minulla on vaalea polkkatukka, olen juuri tavannut ensimmäisen vakavan poikaystäväni. Alla olevassa kuvassa, jossa hiukseni ovat kirkkaan oranssit, olen juuri eronnut hänestä. Käsittelen ilmeisesti myös elämänmuutoksia värjäämällä hiuksia.

 

orange.jpg

 

blondi.jpg

puna.jpg

 

white.jpg

 

 

Punainen haalistuu ylivaalennetussa hiuksessani aivan hirvittävän nopeasti, ja omaan silmääni ei ole mitään niin kamalaa kuin haalistunut punainen hiusväri. Kolmeen kertaan kolmen viime vuoden aikana olen kuitenkin vaihtanut vaaleasta punaiseen, ja se minulla on päässäni nytkin. Punaiset Ariel-hiukset ovat unelmani, joten olen nyt päättänyt sitkeästi pysyä näissä. Toistaiseksi olen läträillyt vaan suoraväreillä pohjalla olevan punaisen kestovärin päälle, mutta tarkoituksenani on turvautua viimein siihen kuuluisaan Elumeniin, joka takertuu hiukseen kuin tauti. Elumen tarttuu myös värjäämättömään tyveen, joten sen avulla voisin toivon mukaan luopua hapeteväreistä melkeinpä kokonaan. Siten saisin ehkä vihdoin kasvatettua omat hiukseni pitkiksi, eikä tarvitsisi enää käyttää pidennyksiä.

 

moi.jpg

Muoti Oma elämä Hiukset Trendit

Ensiaskeleita hiusalalla

Iloinen tervehdys Sinulle, joka olet tänne uunituoreeseen blogiini eksynyt! 🙂

Täytin toukokuussa 27. Samoihin aikoihin päätin, että kahdeksan vuotta kestänyt aherrus päivittäistavarakaupassa saa riittää ja meikäläisen on aika siirtyä tekemään jotain, mistä tykkää ja missä saa käyttää niitä omia lahjojaan. Hain Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutukseen opiskelemaan parturi-kampaajaksi ja kesän alussa sain tietää, että opiskelut alkavat elokuussa. Hain töistä kahden vuoden opintovapaata, jotta saan opiskella ansiosidonnaisella aikuiskoulutustuella, ja viimeiset työvuorot kaupassa tuntuivat kestävän ikuisuuden. En malttanut odottaa uuden elämäni aloittamista.

Tuota uutta elämää on takana nyt yksi kuukausi, joka on kulunut hämmentävän nopeasti. Kiirettä on, vaikken palkkatöissä käykään, mutta kaikki on niin uutta ja ihmeellistä ja vaan niin kivaa, että enemmänkin voisi tehdä. Meidän koulu on monimuotokoulutusta, eli varsinaisia oppitunteja on kolmena iltana viikossa maanantaista keskiviikkoon, joiden lisäksi teemme yhden etäpäivän ja yhden päivän teemme hommia työssäoppimispaikoilla. Itse löysin harjoittelupaikan helposti, kun entisessä työpaikassa höpöttelin opiskelusuunnitelmistani asiakkaalle, niin hän lupasi saman tien ottaa minut siipiensä suojaan. Luokkakavereilleni asia on tuottanut paljon enemmän päänvaivaa, kun suurin osa on joutunut kiertämään useammassa paikassa kyselemässä ja kaikki eivät ole vieläkään päässeet aloittamaan harjoitteluaan. Mutta eiköhän se siitä, me ollaan kuitenkin ilmaista työvoimaa, vaikka jonkin verran ohjausta tarvitaankin.

Tänä syksynä ohjelmassa on kampausten tekoa ja ehostamista eli meikkejä, joista meillä on tutkintotilaisuudet joulukuussa. Silloin tehdään arkikampaus ja meikki, juhlakampaus ja meikki ja näiden lisäksi kolmas kampaus, johon saa vapaat kädet. Ensimmäisen kuukauden aikana ollaan koululla harjoiteltu vähän pesemistä ja föönausta, ja lisäksi taiteiltu erilaisia lettejä ja rullakampauksia harjoituspäihin. Tuntuu, että mitään ei olla treenattu läheskään tarpeeksi, mutta silti haluaisi tehdä äkkiä uusia juttuja. Kärsivällisyys onkin ollut minulle aika iso haaste, kun nyt pitää opetella tekemään hitaasti ja huolellisesti, ja jättää se tehokkuusajattelu sinne kaupan hyllylle. Hosumalla ei opi hyväsi parturi-kampaajaksi.

 

Photo 15.9.2016 21.25.26.jpg

Rullakampausta ja tupeerausta harjoituspäähän

 

Photo 15.9.2016 21.27.31.jpg

Lettikampauksen suunnittelua

 

Työharjoittelupaikalla pääsee onneksi tekemään juttuja oikeassa työympäristössä. Tänään olikin jännä päivä, kun sain pestä ja tasoittaa ystäväni hiuksia ja lisäksi sain pestä erään maksavan asiakkaan värit pois päästä. Sain jopa kehuja oikein rentouttavasta päähieronnasta. 🙂 Viikonloppuna ohjelmassa olisi huulimeikkejä ja pikakampauksia ilmaiseksi asiakkaille, joten sitäkin odotan innolla.

 

Photo 15.9.2016 21.49.57.jpg

Photo 15.9.2016 21.50.13.jpg

Ostin ensimmäiset kunnolliset leikkaus- ja muotoilusakset – kriteereinä väri ja bling bling 😀

 

Ennen kaikkea tätä ammattia varten pitää tehdä töitä omalla ajalla, muuten ei saa tehtyä tarpeeksi toistoja. Eli kavereiden ja sukulaisten päät pidetään hyvässä kuosissa, jossain kohtaa niistäkin täytyy tietenkin alkaa ottaa maksua. Jokainen kampaaja, jonka kanssa olen asiasta keskustellut, on antanut yhden neuvon: älä lähde sille tielle, että teet kavereiden hiuksia puoli-ilmaiseksi. Se on omasta leivästä pois, kun sen ajan voisi käyttää maksaviin asiakkaisiin. Sen tietää sitten kun se aika on, mutta ensin pitää opetella pitämään saksia ja kampaa oikein käsissä. 🙂

Opiskelu Turun ammatti-instuutissa on ilmaista lukuun ottamatta alle kuudenkymmen euron tutkintomaksua, mutta kustannuksia tulee ja paljon. Pelkästään neljä Pivot Pointin harjoituspäätä, kampauskirja ja Online Learning System, josta näemme muun muassa opetusvideoita, kustantavat yhdelle opiskelijalle lähes 600 euroa. Hankkimani sakset maksoivat yhteensä lähemmäs 200 euroa, joiden lisäksi minun on pitänyt luonnollisesti hankkia muita hiustarvikkeita. Värjäysaineet maksavat myös, kun niillä ruvetaan tekemään töitä. Muotoiluraudat ja föönitkin pitää vielä hankkia, ja kun niitä käytetään paljon ja pitkään, ei kannata ostaa halpaa. Opiskelemaan ei siis kannata lähteä, jollei oikeasti aio tehdä alan töitäkin joskus.

 

siveltimet.jpg

                          Tilasin BeautyBaystä Morphen sivellinpaketin, hintaa tälle tuli noin 50 euroa

 

Oma taipaleeni hiusalalla on siis aivan alkuvaiheessa ja kivoimmat jutut on varmasti vielä edessä. Tiedän siitä huolimatta jo nyt, että olen vihdoin oikeassa paikassa. 

 

laurankampaus.jpg

                          Ensimmäinen kampaukseni ihmispäähän. 🙂 Ystävälle lettinuttura hääjuhlaan

Kauneus Hiukset Meikki Opiskelu