Itsenäisyyspäivän kampaukset
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! Tänään on taas se päivä, kun ihmiset sytyttävät ikkunoilleen sinivalkoiset kynttilät ja liimaavat nenänsä kiinni televisioruutuun. On aika arvostella pukuja ja kampauksia, ihailla ja kauhistella Linnan juhlien loistoa.
Itse en tehnyt tänä vuonna ainuttakaan kampausta Linnaan. Yksi syy on naurettava sanktio, joka kampaajien täytyy maksaa työnteosta tänä päivänä. Kuka nyt haluaisi mennä töihin, maksaa siitä vielä kaksisataa euroa ja mahdollisesti jäädä jopa tappiolle päivän työstä? En minä ainakaan. Linnan juhlien kampaukset ovat siis useat tehty laittomasti. Just joo, sanon minä. Eikös nyt jokainen saa tehdä töitä silloin kuin haluaa ilman, että siitä pitää verojen sun muiden maksujen jälkeen vielä maksaakin? Eikös se ole kaiken kaikkiaan pelkästään positiivinen asia, että ihmiset tekevät töitä ja pienet yrittäjät työllistyvät?
Jos olisin tehnyt kampauksia noihin juhliin, olisin tänä vuonna luultavasti suosinut niskapainotteisia kampauksia. Ehkä valuvia niskanutturoita, pehmeitä linjoja. Toisaalta lyhyiden hiusten glamouria ja hiuskoruja. Kimalteet ja hileet jättäisin kaapin pohjalle pölyttymään. Syvät sivujakaukset toimivat pitkissä ja lyhyissä hiuksissa, laineet ovat aina upeat.
Persoonallisuus saa näkyä hiuksissa myös. Etiketin mukaan pitkien hiuksien kuuluisi olla kiinni, mutta kauniisti kiharretut tai muuten vain laitetut auki jätetyt hiukset ovat mielestäni kauniit. Niiden ongelma tässä vesikelissä on tosin pysyvyys; aukinaiset hiukset voivat muistuttaa lehmännuolaisemia hiuksia tuon räntäsäteen jäljiltä.
Nyt keskityn nenäni liimaamiseen televisioruutuun. Kertokaahan minulle, mitkä olivat suosikkikampauksianne Itsenäisyyspäivän juhlissa. Kertokaa se näiden kekkereiden loputtua.
