Tänään myös blogin aiheesta poiketen: valitusta.

Tuntuu oudolta. Tuntuu oudolta, että normaalit ihmiset tällä hetkellä, lauantai iltapäivällä, voivat tehdä mitä vain. Lukea jännittävää romaania, käydä pitkällä pyöräretkellä, tehdä gourmét ruokaa, tai käydä ulkona shoppailemassa. Sillä välin, kun minä istun kotona yksin lukemassa tenttikirjallisuutta. OK myönnän, että minulla oli viikon aikana muutama laiskempi päivä, ja ansaitsen ”sakon” jonka itselleni olen antanut, mutta eivät ne arjen laiskatkaan päivät vapaapäiviltä tuntuneet. Ja näin sakkopäivänä Lilyssä istuminenhan on myös erittäin tehokasta tenttiin lukemista.

En edes tiedä mikä mättää. Laitanko itselleni liian kovat tavoitteet? Olenko vain laiska? Onko motivaatio hukassa? Toisaalta ei tee mieli tehdä yhtään mitään. Toisaalta on rauhaton olo ja tekee mieli liikkumaan. Toisaalta pitäisi lukea, aihekaan ei ole kauhea. Toisaalta pää on kipeä. Ehkä pitäisi vain löytää inspistä jostain, ja kaikki olisi hyvin. Tai sitten vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa se kirja kauniiseen käteen.

Koulussa oleminen oli paljon helpompaa; tarvitsi vain olla paikalla.