Hitaasti mutta varmasti

Jes, muffinssivuoat tuli postissa! Sain Tyynen blogista todella kivan idean vieraslahjoille/hääkarkeille; sen sijaan että laittaa karkit perinteisesti pieniin organza-pussukoihin, laittaa ne pieniin muffinssivuokiin ja käärii sellofaanilla. Koska teemavärini ovat kulta, valkoinen ja ehkä pienissä määrissä hot pink, päätin hankkia muffinssivuoat kultaisina. Sydänkarkit hankin sitten sopivasti pinkeillä kääreillä, kun aika on lähempänä!

Idea oli mahtava, sillä kankaiset pussukat maksavat maltaita joko rahana valmiina ostettaessa tai aikana jota niitä väsätessä käyttää. Ostamilleni 120:lle vuoalle hintaa tuli kuitenkin vain 10e + postikulut! Muffinssivuoat löytyivät verkkokaupasta confetti, mikä on aika kiva sivu jos tykkää leipomisesta 🙂

Aivan eri aiheisiin liittyen: minulla ei juuri tule olemaan aikaa lähitulevaisuudessa hääasioiden miettimiselle, kun on muita asioita stressattavana. Miehekäs joutuu muuttamaan töiden perässä takaisin pk-seudulle, eikä ole ollenkaan varmaa, että pääsen muuttamaan hänen mukanaan. Byrokaattisista säännöistä riippuen voisi sanoa, että on jopa todennäköisempää, että en saa vaihdettua opiskelupaikkaani helsinkiin.  Joten muutaman kuukauden päästä on ehkä aika toivottaa tervetulleeksi kaukosuhde ja 17m^2 solukämppä yo-kylässä. Sillon ei kyllä häät välttämättä tunnu ihan ajankohtasilta. Mutta voihan olla, että loppujen lopuksi viettäisinkin suurimman osan ajastani pk-seudulla ja kävisin Turussa vain opintojen takia kun on pakko. Ei kyllä silti ihan mikään helpoin tilanne.

Ikävintä tämänhetkisessä tilanteessa on ehkä se epävarmuuden tunne, kun tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En tiedä milloin pitää muutta, en tiedä mihin pitää muuttaa, en tiedä muutanko yksin vai kaksin, en tiedä mitään. Henkka sanoo kokoajan ”kaikki järjestyy, älä sä huolehdi siitä” ja ”kyllä sä tuut mun mukana” tai vaihtoehtosesti ”saat tulla käymään iiihan millon vaan jos tulee kova ikävä”. Pitää vaan odottaa ja luottaa siihen että ”kyllä kaikki järjestyy”.