Työmatkapyöräily on varmasti yksi parhaimpia mieltäni piristäviä asioita. Voi toki johtua myös siitä, että tunnen oloni voittajaksi jokaisena aamuna, jolloin edes pääsen lähtemään töihin. Niitäkin aamuja tuntuu olevan turhan usein. Ja tähän aikaan vuodesta on aina vain vaikeampi päätellä, onko kyseessä burn out, masennus vai kaamosoireilu. Tai kenties kärsin tästä samasta milleniaaliahdistuksesta, josta on tullut ikäluokkani määrittelevin piirre.

En pysty Autocad ilman Amaranthe. Tarvitsen myös kolmannen näytön.

Jos kirjoittaisin jodeliin deitti-ilmoituksen, se menisi suunnilleen näin: etsitään sunnuntaityttö/poikaystävää, joka n. joka toinen viikko lauantai-sunnuntaiyönä ilmestyisi sänkyyni, herättäisi n. klo 9 suuseksillä ja toisi sitten aamiaisen vuoteeseen.
Todennäköisimmin saisin vain kuittailuja yhdyssanavirheistäni.
Joululahjaideat:

Isi ja äit
-geenitestit
– kirjoja
– lahjakortteja

E ja J
– leffalippuja

H ja O
– hifistelykahvia
– lahjakortti ravintolaan

T ja J
– sovittiin että ei anneta joululahjoja

R ja O
– kuivattuja suppilovahveroita retropurkissa

Miksi joululahjalistallani on pelkkiä pariskuntia?

Mietin, että tänä vuonna en enää ole marraskuussa kuunnellut Marraskuu-kappaletta ja ajatellut häntä. Edelliset 4 marraskuuta kuuntelin. Ehkä ihastuminen on viimein ohi. Keskiarvon mukaan ihastun kerran viidessä vuodessa. Aikataulun mukaan seuraava kerta olisi ensi keväänä. Jotenkin epäilen tätä, sillä edellinen kerta oli kaksinkertainen. Siitä toipumisessa täytyy kestää kauemmin. Toivon niin.

Epäilen alkavaa keski-iän arvokriisiä. Miksi muuten T:n kotona hengailu ja vatsan kasvattaminen häiritsisi näin paljon. Mutta oikeasti. Itse en ikinä pystyisi olemaan vain kotona (9kk:n työttömyysjakso kohdallani sen todisti; olin tulla hulluksi), ja ennen kaikkea en ikinä kehtaisi vain siipeillä toisen tuloilla. Ja paheksun sitä, että T näin tekee. En edes tiedä, miksi se haittaa näin paljon, kun varsinaisesti tämä ei ole mitenkään minulta pois. Onko niin, että olen sittenkin oikeistolaisempi arvoiltani, kuin mitä olen kuvitellut? Toisaalta, tausta vaikuttaa aina. Minut on kasvatettu kokoomuslaisessa kodissa pärjäämisen kulttuuriin. Ja toisaalta tämä on myös mielessäni tasa-arvokysymys. Kyllä itsellisen naisen pitää pystyä elättämään itsensä myös perhettä perustettaessa. Ono tässä tapauksessa tasa-arvo oikeistolaista? Kenties. Ehkä alan ehdotella T:lle Mothers in Businesiin mukaan liittymistä…