Ah, hei taas. Mikä herättää häkkilinnun blogikoomasta? Greenpeacen aktivistien merirosvosyytteet? Kaakaon mahdollinen loppuminen maailmasta? Elefantin talloma eläinhoitaja? Oulun koulupuukotus? Pah, minut herätti 2-vuotiaan palosammuttimen kurjakohtalo, kun tuhma vartijasetä vei ilmapallon. Yhyhyy. 

Olipa kerran isä, joka kuvasi videon siitä, mikä menee Suomessa asiakaspalvelussa pieleen. Vaikka sosiaalisessa mediassa kuinka tapeltaisiin siitä, onko pikku Sulon mielipahaan syyllisenä isä, ”infon kamala akkaharppuämmämuijavanhempirouva”, pallon antanut asiakaspalvelija tyttönen vaiko ”sieluton ja julma kyykyttäjä” vartija, niin siitä ei päästä mihinkään, että Stockmannilla mokattiin. On käytännöllisesti katsoen aivan sama, vaikka nappulan isä olisi riistänyt ilmapallon tyystin omin lupinensa jostain telineestä. Sillä sosiaalinen media ei näe muuta kuin 2-vuotiaan pettyneen lapsen. 

Facebook-raivon seuraaminen oli suorastaan popcornien keittämisen aiheistä viihdettä. Mutta ahmimisen jälkeen iskee aina vähän paha olo. Harmitti kovasti se lynkkausmieliala, joka kohdistui lapsosen isään. ”TAHALLAAN ITKETTÄÄ POIKAA!”, raivarien määrä oli ihailtava. Osa syytti lapsen isää siitä, että tämä opettaa pojan varastamaan ”lainaamalla” tavaroita. Kaiken kaikkiaan on hiton hämmentävää, että todellisen syyllisen etsimiseen käytetään niin paljon nettiaikaa. Kuten jo ylempänä totesin, syyllisellä ei ole väliä, sillä oli se kuka tahansa, Stockmann saa paskaa niskaansa jähmeän palveluoperaation ansiosta. 

Sillä kaksivuotiaalta vietiin ilmapallo.

Kaksivuotiaalta.

Kaksivuotiailta ei viedä palloja, ellei kyseessä sitten ole pissipää, joka on erikoistunut kaksivuotiaiden kiusaamiseen. Kaksivuotiaat ovat ihmisten mielissä nimittäin niitä suloisen viattomuuden temppeleitä, joista elämä ei ole vielä muokannut saamattomia, katkeria ja muodottomia paskiaisia. Stockmannilla on kuitenkin säännöt, jotka koskevat kaikkia ja tilannetaju, joka ei koske ketään. Kun asiakas on saanut myyjältä pallon, ei sitä toinen myyjä voi enää tältä evätä. Vaikka asiakas viilaisi linssiin ja valehtelisi kuinka, on myyjän ja yrityksen kannalta huomattavasti vähemmän vahingollista antaa ilmapallon poistua liikkeestä, kuin ottaa vastaan kymmenien tuhansien potentiaalisten asiakkaiden nettiraivo. Siinä vaiheessa on turha vedota ”hullujen päivien käytöntöön” tai ”vahtimestarin käytökseen”. Joku sen vahtimestarinkin on ohjeistanut. 

Empatia ei ole ilmaista, mutta sen puuttuminen vasta kalliiksi tuleekin. 

Myöskään lauantai-illan tajunnanvirta-en-tiedä-oonko-vihainen-vai-en -blogitekstit voivat olla haitallisia.

PS. Kaikille facebookissa raivonneille tiedoksi: vartija sanassa on J-kirjain. Se ei ole vartia, vaan vartija. Kiitos ja kielipoliisilta terveisiä. 

Kuva: weheartit:ista, mutta tekijänoikeudet ovat saletisti Disney Pixar korporaatiolla