Tieteellistä kaupunkipyöriskelyä
Ylianalysointia ei ole koskaan liikaa, ei vaikka edellinen lause sisälsi paradoksin. Helsingissä ei kuitenkaan voi liikkua ilman, että tekisi tieteellis-taiteellisia huomioita ihmisotusten ja heidän luomansa infrastruktuurin aiheuttamista muutoksista elämän peruspalikoiden rajaamassa avaruudellisesti rajoittuneessa aika-tilassa. Tämän tekstin on tarkoitus olla mahdollisimman sekavaa, koska luen nyt AKSOLOTLI yliajo -kirjaa, joka sekoittaa pään.
Kasvitieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna Helsingin kaupungin kukkaistutukset näyttäisivät voivan paksusti ja kuvassakin esiintyvä vieraslaji on onnistuttu sopeuttamaan Pohjolan trooppisiin öihin. Lisälannoituksesta kaupungin ei tarvitse edes maksaa, koska sen tunnollisesti hoitavat kesäisissä sangria-kalja-siideri-lonkero-suomiviina -huuruissaan seikkailevat nahkaisen kasteluletkun heiluttelijat.
Kulttuuriantropologiasta kiinnostunut saattaa havainnoida lähiöalueilla tiettyä homofobisen käytöksen vivahdetta, jonka tosin sadevesi huuhtelee kuin vessanpönttö nenäliinan.
Lääketieteellisesti ajateltuna tämä Suomenlinnan vakavasta sieni-infektiotaudista kärsivä postilaatikko on mitä kiinnostavin tapaus. Potilaan normaalisti heleän oranssinen pinta on peittynyt sairauden ansiosta iljettäviin pastellinsävyisiin mätäpaiseisiin, joiden intressit ovat kapitalistis-kultturellisia ja tähtäävät siihen, että laatikon herttaisesta ulkonäöstä huumaantunut ihmislapsi horjuu sisään kuvassa näkyvästä ovesta ja löytää itsensä Lelumuseosta. Törkeää psykologista väkivaltaa!
Entisenä yläastekemistinä ilahduin kuin saippuakuplien pintajännite toimi myös Pasificon pesualtaassa. Excellent (hieroo sormen kärkiään yhteen ja hymyilee ilkeästi).
Tämän rakennuksen läheisyydessä sisäinen taloustieteilijäni tekee riskianalyysin, jonka perusteella henkilökohtainen talouteni saattaa kokea jyrkän taantuman, mikäli ulkoilutan kengänpohjiani sen sisätiloissa. Saman kaltaista Visa Electronin sirun kulumista aiheuttavaa toimintaa on raportoitu havaittavan erinnäisissä putiikeissä Iso-Roballa päin sekä Stockmannin ruokaosastolla.
Filosofinen ongelma: minkä väristä on kuiva omenasiideri punaisessa valossa. Onko se punaista, kuten näyttää vai samean kellertävää kuten valkoisessa valossa vaikuttaa, ellei jopa mustaa, kuten kaappijuopotellessa. Onko väri vain yksilölliseen katsojakokemukseen sidottu psykologinen ominaisuus vai voidaanko sille määritellä jokin kiinteä asema sekavien ajatusten sopassa?
Filosofienn ongelma 2: Mitä on aika ja miksi se on mennyt jo kun alan itse kiinnostua?
Taidehistoriallisessa pilkun hinkuttamisnäkökulmasta tarkasteltuna tämä taideteos viittaa kliseeseen pyykkinaruista samalla kun se kierättää angloamerikkalaisesta kulttuurista meille tuttua vankilastapakenemiskeinoa toisiinsa sidottujen tekstiilien avulla. Ironinen viittaus lähistöllä sijaitsevaan Punavuoreen hankitaan raitapaidoilla. Taivaan sinisyys on kamerasäätöjen ja värinäön luoma optinen harha vai kas, onko se taivas ollenkaa kun tämä on pikseleistä muodostuva valheellinen näkökulma menneeseen aikaan.
Yhteiskuntatieteellisessä mielessä ruuhkamaksut käyttöön Mannerheimin tielle joo. Siis kello kuusi lauantaiaamuna, kyllä.
Eläintieteellisesti ajatellen: tämä tipunen on SÖPÖ!
Kauneus on tunnetusti katsojan silmissä. Estetiikan määreistä riitelemiseen saa kyllä taatusti menemään aikaa. Sovitaanko vaan, että tämä on kitchiä ja siksi ihana?
Voisiko joku kasvitietilijä kaivaa nyt sen kasvion esiin ja kertoa mikä tämä rehu on. Se ei ole banaani ja se kasvaa Suomenlinnassa, vaikka voisi luulla että jossain sysisemmässä sademetsikössä.
Ei mulla muuta kuin että voisiko joku tulla tarkistaan, toimiiko mun palohälytin.