Köyhän naisen talousanalyysi
En ole taloustoimittaja, enkä aio opiskella tuotantotalouden diplomi-insinööriksi, mutta kyllä keittiöfilosofinakin voi päätyä satumaisen mielenkiintoisiin johtopäätöksiin Suomen talouden tilasta. Lähinnä oikeastaan elintarvikealan omituisuudet kiinnostavat köyhää opiskelijaa. Minne muuallekaan vähät euroni valuisivat kuin ruokakauppaan? Jaksan ihmetellä päivä päivältä enemmän, mikä siinä leipäpaketissa ja maitotölkissä maksaa niin törkeästi?
Syväanalyysin (aamupalan ja kahvin) jälkeen tulin siihen tulokseen, että suomalainen elintarvikeala haistattaa pitkät kuluttajien kukkaroille, koska siinä yhdistyvät sosialismin ja kapitalismin huonoimat puolet. Kyllä, molempien, prkl.
Suomessa on EU:n matalimmat tuottajat hinnat ja yksi kalleimmista ruokakasseista. Mitä hitsi pilliä? Halpaa ruokaa saa korkeintaa IKEAsta ja sieltäkin vain siksi, että iso volyymi tarkoittaa säästöjä ja globalisaatio kilpailukykyä. Niin, KILPAILU sitä ei Suomessa markettitasolla näy. Meillä on K-Market ja S-Market, Kesko ja SOK, kallis ja kallis. Yhyy ja yhyy.
Mitenkäs se Reilu kauppa toimii Suomessa? Paksusti toimii ja tämän näkee maitohyllyllä vieraillessaan. Suomi on maa, jossa lehmänmaito nimisestä tuotteesta on jatkojalostettu suunnilleen kaikkea mahdollista ja muutamia mahdottomuuksia vielä päälle. Kuka ehtii käyttää 15 erilaista maustettua ruokakermaa, 7 erilaista maustettua rahkaa, supermaitoa, superpiimää, luomuvoita, rasvatonta raejuustoa, maitorahkaa, kermaviiliä, viiliä, mieluiten litran tonkassa, jugurttia noin sadassa maussa unohtamatta juustohyllyä, jolla perusautomarkettihelvetissä on mittaa enemmän kuin keskiverrolla ranskalaisella juustokaupalla.
Tähän maitoinnovointiin on päädytty sellaisesta yksinkertaisesta syystä, että osuuskauppayhteisö Valion on pakko ostaa jokainen pisara lehmän tissinestettä, jonka osuusviljelijät sille sattuvat tuottamaan. Eli Suomessa tuotetaan loppupeleissä maitoa kolme kertaa yli omien tarpeiden ja siksi se maito myös maksaa. Talouden kun on tarkoitus tuottaa voittoa. Eikä kaikkea ylijäämää voi Venäjällekään lykätä vaikka reilu sata vuotta sitäkin on yritetty. No maito siis on kallista. Tuottaja saa maitolitrasta noin 39 senttiä, kuluttaja maksaa maidosta 90 senttiä, veroa on noin kymmenen senttiä. Kuka vetää eniten välistä?
Eli osuuskauppa on kaikille reilu ja ostaa kaiken maidon, ettei viljelijälle tule paha mieli. Myyjä myy kalliilla, ettei osakesijoittajille tule paha mieli. Kuluttajalla on aina paha mieli, koska maito on kallista. Poliitikko käy S-ryhmä lomalla, ellei satu jo valmiiksi istumaan SOK:n hallituksessa. Että nättiä on kaikin puolin.
Leivän hintaa rasittaa typerä byrokratia. Masa viljelee vehnää Salossa, Pera hakee sen rekalla ja vie myllyyn Seinäjoelle, Marketta kuskaa jauhot Hämeenlinnaan leipomoon, jossa Jare ja Lissu tekevät niistä sämpylöitä, jotka Igor ajaa tukkuun Turkuun, josta Ylermi vie erän markettiin Saloon, jossa Eeva myy ne kuluttajalle. KUN KAIKEN OLISI VOINUT TEHDÄ SALOSSA. Eli paketin hinnassa on paljon pakokaasua ja turhan monen palkat, eikä paikallista lähiruokatuotteista ole kohta enää tietoakaan. Jee. Alan ymmärtää raakaruokailijoita.
Reilun kaupan suklaata ostetaan vaikka se maistuisi samalta kuin pääsiäismunat (eli pahalta), koska sillä muuten nälkää ja kurjuutta kokeva viljelijä perhe jossain päin kehittyvää maailmaa saa elantonsa. Kurjan kallista ruokaa Suomessa ostetaan, koska muutakaan ei ole tarjolla, eikä halvalla kannata myydä, kun jälleenmyyjänä voi nauttia voittoa tuotteistaan.
SOK ja Kesko, sponssaisitteko mun opiskelut, kun muutenkin viette mun opintotuesta puolet?
Pyydän anteeksi Tampereen taidemuseolta, olin tuhma kun kopioin heidän sivuiltaan Rodtsenko -seuran Porvari, hus -julisteen, vuosimalli 1985. (Tässä postmodernismi ja bauhausilaisuus läsnä.)