Esko ja elämän oletettu tylsyys

Bongasin eilen kuntosalilta itselleni idolin.

Kun kyseessä on Esko Valtaoja, niin voimme toki ihmetellä tapauksen taakse kätkeytyvää tapahtumaketjua. Summaan lyhyesti: juoksumatto, pino lojuvia lehtiä ja 45 minuuttia jolkottelua. Sen jälkeen oli kepeä olo. Eikä vain siksi, että hikoilin pari litraa, vaan siksi, että Eskolla on hyvä asenne. 

Annan haastattelussa Valtaoja kertoo elämän filosofiastaan, jonka perustana on kärsimyksen vähentäminen. Kuulostaa hyvältä, sillä välillä tuntuu, ettei elo olekaan juuri muuta kuin kärsimystä. Ehkä pitäisi opetella laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja miettiä, mistä kaikesta on syytä pahoittaa mielensä. Kukaan muu ei voi vaikuttaa enemmän yksittäisen ihmisen elämän laatuun, kuin kyseinen ihminen itse. Ei vaikka päällä seisoisi. Elämän tylsyyttä valittavien naamoja Valtaoja haluaisi hiroa ruohikkoon  ja kysyä: ”No tuntuuko mitään?” Minunkin  naamaa voisi joku tulla hakkaamaan ruohomattoon. Nillitän liikaa.

Esko on Turun yliopiston tähtitieteen professori, jos joltain on päässyt tämä fakta ohi livahtamaan. Esko on fiksu mies ja kirjoittaa myös kolumnia Turun Sanomiin. Yksi suosikkikirjoituksiani ikinä on tämä: Homoilua, taas kerran. Päivi Räsänen taisi vähän tuohtua. Hups.

Kuva täältä.