Herra Läänintaiteilija
Onko Suomi nouseva umpimielisyyden maa? Ei välttämättä, sillä Suomi on maa, jossa ensimmäistä kertaa historiassa julkiseen virkaan valitaan graffititaiteilija, Tero Karvinen (kuvassa). Oikeastaan aika huvittavaa asua maassa, jossa Pirkanmaan läänintaiteilija ja kulttuuriministeri Arhinmäki ovat yhteisessä menneisyydessään maalailleet graffiteja Huopalahden pulutunneliin. Tapahtuupa täällä muutakin jännää kuin huomisen presidentinvaalit.
Tammikuinen tappopakkasmössöpössölössö sääilmasto ei oikein inspiroi, joten palailen jo kauan luonnosvihossa odottaneeseen aiheeseen. Nurkassa lojuneen Aamulehden lukeminen aamupalalla vaihtelun vuoksi oli ihan virkistävä kokemus. Ilman Kapinaraamattua (AL) eläisin edelleen täydessä pimennossa ja unhoituksessa siitä, että Pirkanmaan läänintaiteilija on graffitimies, ollut jo lähes puoli vuotta.
Kuten kaikkiin graffiteja taiteena sivuaviin postauksiin, pitäähän tähänkin ottaa mukaan se ”MITÄ V***N TAIDETTA SE JULKISTEN TILOJEN SOTKEMINEN MUKA ON????” -näkökulma. No, mietitäänpä hetki tyypillistä suomalaista laatikkoarkkitehtuuria kuusikymmen- ja seitsemänkymmen luvuilta. Siellä missä sitä on (eikä homeen takia ole jo purettu), niin ei se kyllä silmää hivele. Ja on aina tärkeää erottaa graffitit tageista, kuten on tärkeää erottaa kylpyhuoneen sisustusmaalaukset vessanseinäkirjoituksista.
Monesti graffitit tuovat väriä sinne, missä sen läsnä olo ei lainkaan ole pahoitteeksi. En voi mitenkään vastustaa sitä, että jos joku ehdottamasti haluaa ostaa kalliita maaleja ja pistää vaikka VR:n tavaravaunun uusiksi tai jonkun koristelemattoman alikulkutunnelin. Ehkä taideopinnot ovat pilanneet minut ihmisenä, mutta omasta mielestäni julkisiin tiloihin tehty graffiti, joka ei loukkaa historiallisen rakennuksen (esim. Suurkirkko), yrityksen (lähinnä julkisivut) tai yksityishenkilöiden (omistusasuntojen ulkoseinät & autotallien ovet) suoja-aluetta, on ok. Jokuhan voisi kiuketella, etteikö VR ole yritys. Onhan se, valtion yritys ja ne tavarajunien vaunut on aivan susirumia. Kyllä minäkin tuohtuisin jos joku valopää keksisi mennä suttaamaan uusia Kustaa Saksen printeillä koristeltuja valkovihreitä vaunuja, ne on sentään niitä harvoja hyvän näköisiä asioita VR:n ulkoisessa olemuksessa.
Suomi on hauska maa, sillä täällä katutason taiteen näkyminen on olematonta. Taitehistoriaan katsoessa voi aina kysyä oliko luolamaalauksien tekijöillä korkeakoulututkinto taiteista. Silti nämä tyypit saivat ihan rauhassa piirrellä spirituaalisia kiemuroitaan luolien seiniin. Tai no, kai silloin muinaisuudessa oli myös niitä joiden mielestä ”taide on typerää ajanhukkaa, tekisit sinäkin oikeita töitä”. Ihmisillä kuitenkin tuppaa olemaan tarve ilmaista itseään. Yhdet kutovat sukkia, toiset remontoivat keittiötä viidettä kertaa, kolmannet pitävät muotiblogia, neljännet veistelevät mökillä moottorisahalla ja viidennet pistävät väriä sinne missä heidän mielestään on ikävän harmaata, vaikka harmaa pinta ei olisi heidän henkilökohtaista omaisuuttaan.
On hyvä muistaa että läänintaiteilijan toimenkuvaan ei kuulu oman taiteen tekeminen, vaan tämän tehtävänä on edistää taiteen tekemistä. Taidetoimikunta Pirkanmaalla halusi työhön henkilön, joka kykenisi aktivoimaan taiteen tekoa sellaisissa väestösegmenteissä, jotka ennestään eivät ole siitä innostuneet. Tero Karvisen vahvuuksiin lukeutui kokemus yhteisötaideprojekteista nuorten seurassa ja nyt hän saa niiden järjestämisestä kuukausipalkkaa. Ei paha. Tässä maassa sietäisi olla enemmänkin tämän tyyppistä nuorisotyötä, joka voisi erittäin potentiaalisesti vähentää kotisohvalle kaljakorin kanssa syrjäytyneiden määrää jo etukäteen.
Kuva MTV3