Feministi, homo ja poikavauva pukeutuvat pinkkiin
Luin aamupalan yhteydessä idamarian pohdinnan värien sukupuolista, enkä malttanut olla pudistamatta päätäni sille, miten kökkö vallitseva länsimaalainen värikäsitys tosiaan on. Ei ole reilua, että miesten vaatteissa ”hurjaa värikyyttä” edustaa jo oranssi solmio tai viininpunainen neule. On myös väärin, että pinkki assossioidaan nykyisin liian helposti vain tyttöjen ja homojen väriksi. On hyvä kuitenkin muistaa, että elämme globaalissa maailmassa, jossa värien merkitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja muuttuvia.
It’s a boy, it’s a boy! Horray!
Vaaleanpunainen, tuo hieno väri, joka herättää välittömiä assosiaatioita Barbie -nukkeihin, My Little Pony:hin ja sisustusohjelmien standardimitoitettuihin neitihomoihin. Vielä ennen toista maailmansotaa vaaleanpunainen oli kuitenkin vielä ainakin Yhdysvalloissa ja Briteissä pikkupoikien väri. Se assosioitiin voiman ja veren värinä vahvast miehiseen maailmaan, eikä tyttövauvoja ollut soveliasta pukea urhojen väriin. Vaaleansininen sopi tytöille paremmin, sillä pastellisinisen lapsen vilkkautta rauhoittava vaikutus oli tiedossa jo 1800-luvulla. Tytöistähän on tunnetusti erityisesti pikkusievällä viktoriaanisella aikakaudella yritetty kasvattaa hyvin käyttäytyviä nuokkuvia liljoja. Lisäksi sininen on Neitsyt Marian, naisista täydellisimmän (eli siveellisimmän ja jumalaa tottelevimman) tunnusväri.
Lapset puettiin kuitenkin satoja vuosia pääasiassa valkoiseen, eikä sukupuolta voinut päätellä lasten vaatteiden värityksestä. Värin valjastaminen informaation välitykseen on lapsen sukupuolikysymyksessä pääosin 1900-luvun juttu. Tiedetään tosin, että jo 1800-luvulla ranskalaisissa orpokodeissa oli yleistä erotella tyttö ja poikalapset toisistaan sitomalla tyttöjen käsivarteen vaaleanpunainen ja poikien vaaleansininen nauha. Kyse oli kuitenkin paikallisesta väristandandoinnista, eikä pinkki tyttöjen värinä ollut tuolloin vielä yleisesti käytössä. Lasten värikoodittaminen alkoi yleistyä vasta 1900-luvun alussa.
On olemassa teorioita siitä, miksi värien sukupuolisidonnaisuus heitti häränpyllyä sotien jälkeen. Suosituimman teorian mukaan syyllisiä ovat uuden aallon feministit, jotka yrittivät miesten värin omimalla saada tasa-arvoistettua yhteiskuntaa. Värit vaihtoivatkin paikkoja ja tyttövauva pinkeissä on nykypäivänä feministisen närkästyksen kohde, tyttöistetty tyttö. Pinkin feminiinistymiseen voi hakea syytä myös Natsi-Saksan vankileireiltä, jossa homomiehet eroteltiin juutalaisista ja muista epätoivotuista ryhmistä pinkillä kolmiolla, jota heidän piti paidan rintamuksessa kantaa. Pinkki homojen värinä onkin yksi kulttuurihistoriallinen kummallisuus, liekö kyseessä menneisyyden vaikeuksien korostaminen, itseironia vai silkka mieltymys pehmeään sävyyn?
Pinkki ei kuitenkaan tarkoita kaikkialla söpöstelevää naiiviutta, pikkutuhmuutta tai karnivalistista överinaisellisuutta (ks. Johanna Tukiainen). Kiinassa nuoret miehet ovat alkaneet suosia pinkkiä pukeutumisessaan, sillä nuoret, länsimaista vaikutteita saaneet naiset ovat ihastuneet pinkkiin ja pinkkiin pukeutuvalla miehellä on paremmat mahdollisuudet saada morsio naispulasta kärsivässä maassa. Lisäksi punainen on kiinassa onnen väri.
Intian Bundelkhandissa pinkkiin pukeutuvat naiset ovat alkaneet pelottaa vaimonhakkaajia ja korruptoituneita poliiseja. Sortoon ja kurjuuteen kyllästyneistä naisista koostuva Gulapi Gang (kuvassa ylhäällä) on varustautunut pinkein kepein ja toteuttaa Robin Hood -tyyppisiä operaatioita köyhien ja kurjien hyväksi. Joukkion hurjimpiin saavutuksiin lukeutuu ruoka-avustusrekan kaappaaminen, kun se oli menossa korruptoituneiden virkamiesten toimesta myyntiin, eikä apua tarvitsevien suihin.
Ja nämä olivat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten ihminen on taipuvainen merkityksellistämään sinänsä neutraaleja valon aallonpituuksia symboloimaan ties mitä inhimillisiä tai yleismaailmallisia käsitteitä.
Kuvat: popcultureplaypen.com, nytimes.com
Lähteet: Voima (artikkelit: Jari Tamminen: Pink & Blue, Akshay Majahan: Gulabi Gang), Finnairin asiakaslehti 3/2010, straightdope.com, Frassanito, Paolo, and Pettorini, Benedetta. “Pink and Blue: The Color of Gender,” (2008)