Sunnuntaista yliajattelua

Jahas, taas meni yksi viikko niin että heilahti. Eikä ollut mikään erityisen kiva viikko. Perjantaihin asti piti uida stressin valtameressä vuotavan kellukkeen kanssa ja toivoa sormet ristissä, että kaikki tulee valmiiksi. Kaikki ei tullut valmiiksi, mutta ei sillä näköjään ole liiaksi väliä, koska olen yhä tässä, hengissä ja kirjoituskykyisenä. Mainiota. 

Nyt kun viimein on taas tilaa hengittää ja ajatella, tulee tehtyä huomioita. Kaapissa ei ole ruokaa, ei kiva. Olen käyttänyt viikonlopusta 8 tuntia viiden eri puolueen vaalityöhön, eh? Lisäksi olen luvattoman paljon lueskellut Iltalehden Eduskuntavaalit 2011-foorumia. Mistä ihmeestä kaikki tämä viha kumpuaa? Entä mistä tämä pohjaton usko uhoamisella ratsastavien puolueiden vaalivoittoon? Suoraan sanoen minua pelottaa, jos perussuomalaiset voittavat vaalit. Minua pelottaa todella paljon.

Olen yhteiskunnan vastuuseen uskova vasemmalla hengaava urbaanivihreä. Ydinvoima ei häiritse periaatteessa muuten kuin siinä mielessä, että jos olisin viekas tsetseeniterroristi, niin en todellakaan näkisi sitä vaivaa, että posauttaisin lentokoneella jotain venäläistä ydinvoimalaa, höpö höpö. Loviisa sijaitsee linnuntietä 200 kilometrin päässä Pietarista, joka sentään on Venäjän toiseksi suurin kaupunki. Että ei kiitos enempää ydinvoimaa Suomeen niin kauan kun naapurina on Venäjä.

Foorumilla törmäsi kuitenkin käsittämättömiin stereotypioihin, joita ihmisillä vihreistä on. En kulje metsässä halaamassa puita, minkkien vapauttaminen tarhoilta luontoon on pelkkää idiotismia, en ole vegaani, en ole homo, en ole anorektikko, en hysteerikko,  en kiellä Jumalan olemassa oloa (enkä myönnäkään), minulla on käsitys luonnosta kehäkolmosen ulkopuolella (asun täällä hemmetti vie!), poikakaverini ei ole munaton impotentti homo, en kuvittele että Suomen velkaongelmat ratkaistaan painamalla lisää rahaa, en ole naimalakossa enkä ole hirttämässä perussuomalaisia munistaan.

Suoraan sanoen olen niin väsynyt tähän vouhkaamiseen, tehkää palvelus ja äänestäkää vähän tylsempiä puolueita, niitä jotka mumisee mikrofoniin ja eivät eroa seinäpaperista.

Joten yksi pikku pyyntö:

Äänestäkää!