Pingoitettavan kevyttä

En suosittele 2300 junamatkustuskilometriä ängettäväksi viikon sisään. Sillä siinä saattaa käydä niin, että junassa pitää kehittää itselleen tekemistä, muutakin kuin niitä tavanomaisia ”måste göra” -osaston puuhia. Olen viime aikoina pingottanut liikaa, siksi olisi syytä välillä nauttia jotain kevyempää, mutta ei se ole niin helppoa.

Olen luonteeltani jossain impivaaralaisen kyläsaarnaajan ja psykoottisen taidemaalarin välimaastossa, mausteena pieni ripaus mustaa huumoria, liioiteltua maailman uteliaisuutta ja ennen kaikkea epäkuvaavien ylisanojen käyttöä. Kuvituskuvasta huolimatta minua ei tällä hetkellä himota myöskään hömppäkirjallisuus. Päivän aiheena sen sijaan on: Miten pingoittaja rentoutuu?

Tekisi mieli vastata: boheemisti punaviinillä. En kuitenkaan vastaa niin, koska punaviini ei rentouta, sen kanssa on hauskaa ja hauskan pitoon tarvitaan ystäviä. Pelkkä punaviini on sotkevaa litkua, jolla ei voi edes maalata kunnolla, eikä se ole edes boheemia, vaan todella keskiluokkaista perusnautiskelua. Hauskan pito toki rentouttaa, mutta pelkkä punaviini ei. Menipä vaikeaksi.

Rentouduinko siis 8 tunnin junamatkalla? En, opettelin koodaamaan ja aloittelin Noam Chomskyn kevyttä asiateosta Uusi sotilaallinen humanismi. Se siitä, olen auttamattoman kuiva. 

Kuva: chicklikesmeatball.blogspot.com