Kyynisyydestä riisuttu postaus kevätilman verrannollisuudesta piristeisiin

Kyynikko-sanaa on helppo väärinkäyttää. Erityisesti silloin kun pimeää, ankeaa ja kolmesta villatakista huolimatta ulkona vallitseva arktinen kylmyys imeytyy sisäelimiin asti. Juuri nyt ulkona kuitenkin paistaa aurinko, hupsuttelun seurauksena kynteni ovat mintun vihreät, kahvi on lämmintä ja tummapaahtoista ja ah, hajuaisti on palannut havainnoimaan kevään ensimmäisiä tuoksueritteitä. 

Ei paljon haittaa, että lumen alta paljastuvat koirankakkakikkareet alkavat kohta levittää omia tuoksullisia ulottuvuuksiaan, sillä aurinko on täällä! Vaikka pessimistisen puoleni mielestä se nyt on hemmetin typerää palvoa joka keväistä valoilmiötä, niin optimistinen puoleni on sitä mieltä, että tämä kuvaa henkisyyteni astetta. Sisäinen pakanani on ilahtunut siitä, ettei auringon jumala olekaan hylännyt minua, vaan on tullut takaisin turvaamaan uuden sadon ja lammikoissa polskimisen leppoisan vuodenajan.

Ah.