Oi eliittiuroot, tulkaa tänne!

Meitsi joinaa myöhässä (kuten aina) tähän battleen! Kiitos sanumaria, VierasMies ja Mahdoton Nainen, teillä kaikilla on ollut pointtinne, samoin anonyymeillä kommentoijilla. Saanko olla lisämauste depattisopassanne? Voi rakkaus, sinkkunaiset, sinkkumiehet, tarpeet, tyydytykset ja masennuksen määrät!

Paljon on sanottu ja erityispisteet Eliitti ja Kärsijät -nimimerkkiä käyttäneelle, sanumarian blogissa vaikuttaneelle anonyymihuutelijalle, joka ansaitsee vuoden jukuripää palkinnon kaikessa keskustelemattomuudessaan. (se että inttää omia mielipiteitään katujyrän varmuudella, ei ole keskustelemista, vink vink)

Mutta oi, mikä onkaan meidän ”Kuningatarmehiläisten” luonteen pohjimmainen mädänneisyys? Naiset ovat tunnetusti saatanasta, jo 4000 vuotta aavikkouskontoihin lukeutuvien uskontojen kannattajat ovat kokeneet tarpeelliseksi kirota tissikkäät alimpaan helvettiin koska a) olemme kylkiluita, b) koska meidän takia piti häippästä Edenistä, c) koska pelkkä silmäripsen räpsähdys tarkoittaa että pimppi on valloillaan tyydyttämään kikkelimiekkailijan tarpeet ja jos ei kuitenkaan niitä tyydytä, on typerä lehmä. Pietaria lainatakseni: nainen vaietkoon seurakunnassa.

Mikäli herra Eliitti ja Kärsijät haluaa tutustua siihen, miksi hänen retoriikkansa on umpiantiikkista, niin kannattaisi ehkä opiskella sukupuolentutkimusta (ent. naistutkimus). Tämä saattaisi avata käsitystä siitä, että ainahan kaikki on naisen syytä. Sanonta: jokaisen menestyvän miehen takaa löytyy nainen, pitäisi muistaa tulkita todella löysästi. Tottakai kaikkien miesten takaa löytyy nainen! Joku heidät on aina synnyttänyt. Kirjallisuus syventymisen suosittelen aloittamaan vaikkapa Kaari Utrion Eevan tyttäristä. Se on mainio katsaus siitä, miten naiset ovat ”kautta aikain olleet pillua velkaa miehille.” 

Jokainen ihminen on yksin vastuussa siitä, miten elämän kokee. Siinä on ihan turha alkaa syyttämään toista sukupuolta, yhteiskuntaa, marsilaisia, markettiappelsiineja, maahanmuuttajia tai omia vanhempiaan jos on yksinkertaisesti päättänyt vittuuntua kaikesta. Rumakin mies saa naista, tässä teille esimerkki:

”Olen aina käyttänyt seksiin enemmän aikaa kuin filosofiaan.”

Jean-Paul Sartre

Ja ihan oikeesti, älkää alkako lonksutteleen leukojanne siitä, että ”no sillä oli sitten varmaan rahaa vitusti ja muijat oli sen perässä”. Sartre on tunnetuimpia vasemmistolaisajattelijoita, vaikkei koskaan puoluekirjaa (tai Nobelin kirjallisuuspalkintoa) ottanut vastaan, sillä koki instituutiot inhimillisen vapauden rajoitteiksi. Sartre oli lyhyt, sammakonnäköinen ja kierosilmäinen ukkeliini, joka kuitenkin eli vapaassa suhteessa Ranskan sen ajan kuuluisimman naisfilosofi Simone de Beauvoirin kanssa. Eli siinä ohessa tökkäili munaansa minne sattui. (ja osaan jo odottaa sitä eliittinitinää, mutta se ei poista sitä, että Sartre ei ollut komea, rikas tai porvari)

Kuten Mahdoton Nainen sanoi, oikeus rakkauteen ei tarkoita sitä että oikeutesi ylittää toisen oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen. Rakkaus ei ole synonyymi seksille. Rakkaus on tunne, seksi on toimintaa joka ei edellytä rakkautta, mutta yleensä siitä tupataan puhumaan parhaana silloin kun molemmilla osapuolilla on pelissä tunteet. Minun on vaikea lähteä vertailua tekemään, sillä en ole koskaan harrastanut tunteetonta ähinää tai myynyt itseäni. Tämä johtuu ihan siitä, etten ole halunnut objektisoida itseäni, en niin millään mittapuulla. Olen subjekti.

Näitä eliittimiessaapilluajarahaonrakkautta -teorioita kehittelevät voisivat ottaa toki huomioon, että 80% suomalaisista ei ole rikkaita, ei edes hyvätuloisia. Se, että jotkut naiset tuntevat kuumotusta urheiluautoihin ja merenrantatontteihin, ei tarkoita sitä, että tästä voitaisiin vetää abduktiivinen johtopäätös: kaikki naiset ovat rahan perään kuolaavia ja avaavat haarat 50 000 eurosta ja takkatuli-illallisesta jääkarhun taljalla. Itse seurustelen tällä hetkellä tavallisen näköisen nuoren miehen kanssa, jolla on vähemmän rahaa kuin minulla, joka ei kuulu mihinkään eliittiin, joka ei ole bodari, ei soita minulle kitaraa nuotiolla tai riipustele rakkausrunoja aamupalapöydässä. Seurustelen, koska se on kivaa. Onko tämä nyt sitten jotenkin yllättävää? Ei pitäisi olla.

Ai niin, on olemassa ihmisryhmä, joka ei kynene tuntemaan rakkautta. Heitä kutsutaan joko narsisteiksi tai psykopatiaa poteviksi. Heille tyypillistä on toisten ihmisten objektisoiminen, kykenemättömyys empatiaan ja sokeus omien mielipiteiden puutteellisuuksille. (lisätietoa mm. Wikipediasta)

Että sellaista, miettikäämme tätä.

 

Loppuun kevennykseksi ruotsalaisuutta, tanssikaa nyt hemmetti vie, sillä ne jotka ei tanssi on raiskaajia: 

http://youtu.be/yexeBCx7oow