Parisuhde ei ole biologinen tarve eikä vankila
Huh. Huh. Huh. Olen jokseenkin kyyninen ihminen itsekin, mutta palstani kommenttiboksissa on viime päivinä osoitettu sellaista tunnekylmyyttä, nihilismiä, naisvihaa ja ihmisuskon puutetta, että vähän kammottaa.
Ystävämme biologia
”Toi pariutumishomma liittyy biologiaan eikä ole läheskään niin kulttuurisidonnainen (romanttinen), kuin naiset haluavat ymmärtää.”
Vieraileva kommentoija, kiitos, että yleistät KAIKKI naiset samaksi homogeeniseksi ryhmäksi, jossa kaikilla on romanttinen käsitys ”pariutumishomman” olemuksesta. Jos kerran pariutuminen on niin uskomattoman biologinen juttu, niin mikä meidät erottaa eläimistä? Miksemme paneskele menemään julkisilla paikoilla sopivan tarjokkaan ilmestyessä näkökenttään? Johtuisiko kenties siitä, että olemme ihmisiä?
Ihminen on erittäin eriskummallinen eläinlaji. Tosin kuin suurin osa muiden nisäkäslajien uroista, ihmisuroilla esiintyy kiinnostusta omaa jälkikasvuaan kohtaan ja he saattaavat jopa päätyä tappelemaan jälkikasvunsa ”omistusoikeudesta” lasten äidin kanssa. Lisäksi ihmisuroisiin on sisäänrakennettu ominaisuus, joka saa heidät vahtimaan naarastaan (jälkikasvun äitiä), ettei tämä anna muiden uroiden tulla geenipooliapajille ja häiritä miehen sukusolujen etuoikeutta valitun ihmisnaaraan munasoluihin.
Toinen syy, mikä tekee ihmisestä muiden ihmisapinoiden ja delfiinien ohella oudon lajin on se, että ihminen harrastaa seksiä ihan huvikseen. Ja kyllä, myös ihminen käyttää myös seksiä vallanvälineenä. Koska joidenkin naisten harrastamasta seksillä kiristämisestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti, otetaampa esiin se toinenkin puoli. Raiskaaminen jos mikä on seksin käyttöä vallan välineenä. Miksi se muuten olisi ollut niin suosittu sodankäynnin väline vuosisadasta toiseen? Mikään ei halvaannuta viholliskansaa yhtä pahasti kuin henkihieveriin raiskatut naiset. Kyllä miehetkin osaavat käyttää seksiä kiristämiseen, henkiseen rääkkäykseen ja parisuhteen kurjistamiseen (ja naisetkin raiskaavat, aivan kuten myös jotkut miehet kiristävät seksillä, oho).
Niin ja seksi vaihdon välineenä, no, jos olisin nälkään kuolemassa, niin mieluummin kieltämättä myisin itseäni kuin kuolisin siihen nälkään. Ensin tosin yrittäisin selviymistä muin keinoin. Vaihtohyödyn kannalta seksiä tarkastelevat myös simpanssinaaraat:
”Simpanssit vaihtavat lihaa seksiin” HS 8.4.2012
Ooh, ihmislaji ei ole ainoa, jossa seksi on kauppatavaraa ja pigviinitkin huoraavat. Mitä tämä kertoo ihmislajista? Ei oikeastaan mitään, koska olemme ihmisiä, emmekä simpansseja tai pingviinejä. Selviytymishalu ja itsesäilytysvaisto ovat toki lajista riippumattomia ominaisuuksia.
”Simpanssitutkimus: Mammanpoika saa enemmän seksiä” HS 2.9.2010
Käsi ylös naiset, moniko teistä kokisi miehen kiinnostavaksi, jos hänen äitinsä seisoisi miehen lähistöllä samalla kun harrastatte seksuaalista kanssakäymistä? Ymmärrettävää, ettei ajatuskuvio erityisesti kiihota suurinta osaa ihmisistä, lajillemme ei ole tyypillistä kytätä jälkikasvun suvunjatkamisaktiviteettia.
Mutta minä en ole simpanssi enkä ole pingviini. Minun ei myöskään tarvitse päivittäin käydä eliinjäämiskamppailua villin luonnon kanssa, koska olen järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Minun ei tarvitse käyttää alapäätäni ruoan hankintaan, sillä voin mennä töihin ja elättää itse itseni. En tarvitse miestä edellyttääkseni oman olemassa oloni. Voin olla miehen kanssa ihan siitä syystä että se on kivaa. Lastenhankinta on myös ekologisempaa suorittaa luonnonmukaisesti perinteisin metodein.
Parisuhde EI ole valtataistelua, vaan yhteisen arjen jakamista
Näin siis järjestäytyneessä, aineellisesti hyvinvoivassa ja kohtalaisen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan tulo- ja elintasoonsa opiskelun ja työnteon kautta. Nykynaisen ei tarvitse hankkia itselleen miestä elättäjäksi, sillä hän voi mennä töihin. Rikkaan miehen naimista varmempi tapa nostaa elintasoaan on opiskella korkeakoulututkinto alalta, jossa tienaa hyvin. Tämä mahdollistaa naiselle vapauden päättää a) kenen kanssa hän muodostaa parisuhteen, b) kenen kanssa hän paneskelee, c) kenen kanssa hän hankkii lapsia (vai tekeekö ne ihan itse) ja d) kenen kanssa hän ei tee näistä mitään. Mainitaanpa nyt vielä pilkunviilaajien kunniaksi, että nainen konsultoi näissä päätöksissään myös suhteen potentiaalista toista osapuolta, haluaako hän tätä suhdetta. Kyseessä voi olla siis seksisuhde, parisuhde tai perheen muodostamiseen tähtäävä liitto.
Mikäli kotona kuitenkin on meneillään valtataistelu, jossa tapellaan kaikessa siitä, kumpi on oikeassa, niin ehkä olisi parempi viheltää peli poikki ja keskustella vaihteeksi siitä, millä pelisäännöillä YHTEISTÄ elämää eletään. Jos toisen naama ottaa pannuun niin perusteettoman paljon, olisi ihmisen ehkä siinä tapauksessa hyvä miettiä, olisiko sittenkin parempi elää ilman, että joutuu katselemaan sitä naamaa päivittäin.
Mutta tämä parisuhde, mitä se onkaan?
Jaettu & yhdessä koettu arki
Parisuhde tarkoittaa käytännössä aina sellaista ihmissuhdetta, jossa osapuolet ovat sitoutuneet jakamaan arkensa keskenään. Tämä ei pois sulje etäsuhdetta, eikä eri asunnoissa asumista, eikä edes niitä ihmisiä jotka elävät niin kutsutussa avoimessa suhteessa. Parisuhteelle tyypillistä on jakaa arjen kokemuksia toisen kanssa ja kuunnella hänen kokemuksistaan. Lisäksi parisuhteessa olevat viettävät aikaa kohdennetusti keskenään. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta usein seksuaalinen toiminta (mikäli ikä, sairaus tai aseksuaalisuus eivät ole esteenä) sekä tunne-elämään liittyvät kiintymyssiteet. Lisäksi parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta se, että parisuhteesta on sovittu. ”Alakko nä oleen mun kaa?” -kysymys ja siihen myönteisesti vastaaminen ajaa kaksi yksilöä siihen, että he ovat parisuhteessa.
Kaikki ihmiset eivät ole parisuhdeihmisiä. Jos joku haluaa viettää niin kutsutta ”villiä sinkkuelämää” ja harrastaa seksuaalista kanssakäymistä vaihtuvien ihmisten kanssa, niin hän saa näin tehdä niin kauan kuin kunnioittaa toisten ihmisten oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Se, että tämänkaltaista elämää harjoittava ihminen kokee järjestelyn itselleen parhaiten sopivaksi, ei kuitenkaan oikeuta häntä haukkumaan parisuhteen valinneita ”itsensä vankilaan viskanneiksi”.
Parisuhde on siis sopimus. Toiset vannovat ikuista rakkautta ja uskollisuutta. Toiset sopivat asuvansa samassa asunnossa, jakavansa arkensa, mutta sopivat myös siitä, että osapuolten sukupuolielämä ei rajoitu omaan kumppaniin. Oli sopimustyyppi mikä tahansa, siitä on pidettävä kiinni, jos haluaa kyseistä parisuhdetta. Mikäli ihminen lupaa kumppanilleen olla hänelle uskollinen, on tästä lupauksesta pidettävä kiinni, sillä muunlainen toiminta osoittaa, että ihminen laittaa arvojärjestyksessään vieraan ihmisen kanssa hässiskelyn arvoasteikossaan kumppaninsa ja parisuhteen edelle.
Nyt haluaisinkin tietää, mitä tyypillisen romanttista on tässä naisen tekemässä parisuhteen riisutussa määrittelyssä on? Rakkaus on hemmetin kiva tunne ja rakastuminen tuntuu huisilta, mutta ei rakkaus, eikä rakastuminen ole mikään pakollinen osa parisuhdetta. Toiset ovat yhdessä vielä rakkauden väljähdyttyäkin, miksiköhän näin? Ehkä he ovat todenneet, että onhan se hemmetin kivaa, että joku on aina siinä vieressä, kuuntelee mietteitäsi ja jakaa arjen kanssasi.
Älkää pliis sotkeko romantiikkaa tähän.
Ja mitä vaihdantaa tulee. Jos mies haluaa tarjota päivällisen, nainen ei ole velvoitettu antamaan hänelle seksiä. Mikäli pari kuitenkin harrastaa seksiä, lähtökohtana on se, että molemmat osapuolet sitä haluavat.
Amen.
Kuva: bratzlovemeter.co.uk