Prinsessalle viemme vaalenpunaisen laukun
Presidentin kansliassa ei sitten pahemmin vaivauduttu miettimään mitä Ruotsin hoviin tuliaisina vietäisiin. Voi kun se Estelle on niin sellainen sulolutuinen pikku pöpöliini, että tui tui! Tottakai pikku prinsessalle viedään kuuman suomalaissuunnittelijan hittilaukku! Minna Parikan laukkuhan on juuri niin sokerisen söpö kuin Estellekin. Jokin tässä nyt kuitenkin vähän epäilyttää.
Siis kelataanpa vähän taaksepäin. Estelle on hädin tuskin 2 kuukautta vanha. Siis kaksi kuukautta. Tyttö ei osaa vielä edes päätään kannatella ja hänelle jo kuskataan pinkkiä designerveskaa. Missä menee nyt pieleen?
Syy miksen pidä tästä lahjaideasta yhtään on siinä, että hienon laukun kiikuttaminen pikkuprinsessalle tuntuu jotenkin todella vanhanaikaiselta. Sievässä kassissa sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta kysympähän vaan mitä pikku prinssille olisi tuotu? Marimekon olkalaukku?
Tuskin. Potralle pojalle pitää viedä jotain miehekästä ja matemaattista älykkyyttä rakentavaa tekemistä, miten olisi vaikka puupalikkapeli tai miksei samantien Lappsetin sponsoroima leikkipuisto sinne Skeppsholmin sisäpihalle? Miksei prinsessalle? MIKSEI PRINSESSALLE?
Sikäli kuin Ruotsin politiikasta ja kuningashuoneen logiikasta mitään ymmärrän, tuo kuuluisa söpöliininyytti tulee joku kaunis päivä olemaan Ruotsin kuningatar, valtion ylin (joskin valtaoikeuksiltaan olematon) johtohahmo. Miksi prinsessalle pitää rakentaa ällösöpön käsikassaran imagoa? Sillä siitähän tässä on kyse. Pikku prinsessaa yritetään jostain syystä sovittaa johonkin universaaliin stereotypiaan pikku prinsessoista. Ei siinä paljon lapsen äidin filosofian kandidaatin paperit ja isän ura kuntosaliyrittäjänä paina, pikku prinsessasta tulee nyt saletisti sellainen suloinen Disneyprinsessa, joka kylpee pinkissä ja söpössä. Prinsessa Ruusunen tytöstä tulee (ilman sitä tyhmää noitaa siis toki).
2 kuukautta vanhalla ihmisen alulle ei ole kehittynyt vielä omaa persoonaa. Päivät kuluvat syödessä, paskoessa, röyhtäillessä ja puplatessa. Toisinaan ilmavaivat vähän vaivaavat massua ja loppupäivä menee kiukkuitkuun. Miksi hemmetissä ihmiselle, joka ei osaa vielä edes kontata, pitää antaa lahjaksi laukku jonka värikäsittely tuskin kestää lähempää tuttavuutta suun kanssa. Toki Parikan laukut ovat laadukkaita, mutta eivät nekään varmaan syötäviksi ole tarkoitettu.
Eikö Suomessa todellakaan olisi ollut muuta tuliaisiksi sopivaa?
Pitäkää hei siellä Pressan toimistolla vaikka nämä palikat mielessä. Kotimaista laatutyötä, hemmetti! Missäs ne Minnan laukut edes tehtiin? Espanjassa?
(HUOM: kirjoittaja pitää pikkuisista pinkeistä laukuista, Minna Parikasta, Ruotsin Estellestä, kotimaisista puuleluista, ulkomaisista laukuista ja miesten oikeuksista erotilanteissa. Mitään ”HV-vaan-sullekin-feministi-runkku” -keskustelua en kommenttiboksiini halua. Kiitos huomiostanne.)