Oi ankeutta

Maailma hirveintä päivää ei pelasta edes norjalainen muotilehti. Kyllä pitäisi, mutta ahdistus on tunnetusti kasautuva luonnonvara. Annat sille pikkusormen ja se änkee korvakäytävistä sisään ja riipii tajuntaa virkkuukoukulla. Se on harvinaisen epämielyttävä tunne. Samalle päivälle nyt yksinkertaisesti ei vaan saisi änkeä opiskeluaikataulukriisiä, perhesuhdekriisiä, ulkonäkökompleksia ja eteiseen levinnyttä kauppakassia. Laitonta.

Norja on oudon helppo kieli. Se ei ahdista. Hämmentää kylläkin, kun tajuaa että on innoissaan kielestä, jota puhuu puoli miljoonaa vähemmän kuin suomea. Jokainen kerta Norjassa on ollut käynti satumaassa. Ehkä olen vain uutuudenviehätyksen sokaisema. Vaivaiset kolme kertaa olen käynyt, mutta ah niitä kertoja. Voipuuroa ja muita laardisia perinneherkkuja en suosittele, mutta kaikkea muuta kyllä. Oslo, Bergen, Tromssa, Stavanger, Ålesund, om om om… Mutta media-alaa opiskellessa iskee pakkomielle lehtikioskeihin. Norjassa on ollut aina hauskinta hankkia paperihaavoja. Eikä käsitystä miksi. Mag:kin on ihan keskiverto trendilehti, mallit lähinnä ovat hauskemman näköisiä, niin norjalaisia (ei tietenkään kannen Gemma Ward).

Äh, en jaksa innostua. Kuuntelen Rubikia ja vaivun koomaan. Nyt ei ole päivä yhteiskunnallisille paatokselle, ei valveutuneisuudelle ajan hengestä, ei tekotaiteelliselle kukulle, eikä edes appelsiineille. Pitäkää egyptiläiset navelinne, en mä niitä olisi halunnutkaan.

Huomatkaa kuvasta kaakao, tekee kuulemma hyvää mielenterveydelle.