Pölyinen hikitippa

Takana 37,5 tuntia pölynnuuskuttelua kokolattiamattojen valtakunnassa. On kerrassaan harmillista, etten ole superskilli ihmelapsi, jolla jo 15-vuotiaasta olisi ollut superviileä kesätyö jossain mukavassa ilmastoidussa toimistossa, jonka kaappi on täytetty tuoremehulla ja kahvi on ilmaista. Sen sijaan olen kolmatta kesää pyyhkimässä muitten saastaa muitten nurkista. Kiehtovaa kuin oksennustaudin kourissa meuhkaava pulu.

Pitkille kynsille sain automaattisesti sanoa, nähdään ensi syksynä. Korppukädet ja pölyinen nenä ovatkin sitten ilmeisesti ammattitauteja. Kaikkein katkerin olen kuitenkin kahvista, jota viime kesäisessä työpaikassani sain ryystää ilmaiseksi. Nyt se maksaa. Ei sillä että 25 senttiä olisi iso raha, mutta jos jynssään Pertti-Einarin pissaa potan reunalta 7,5€ harjoittelijatuntipalkalla, niin kyllä kelpaisi ilmainen kahvi. En ole katkera, olen kofeiiniriippuvainen.

Nyt ei saa ymmärtää väärin. Minä pidän tästä työstä, vaikka jalat ovat kakkana jo puoliltapäivin. Mikäs siinä, kun voi kuunnella päivät pitkät radio Novaa ja vaihtaa niitä ihanan tuoksuisia hotellilakanoita. Aivotoiminta voi seikkailla ihan jossain muualla kuin pyyhkeiden taitoksissa ja kyllähän se seikkaileekin. Siivoaminen on oikeastaan aika rentouttavaa. Ainakin silloin kun ei tarvitse juosta koko rakennusta läpi etsiessään itselleen imuria.

Nyt on siivoojamuijan vapaapäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään. Aion nauttia junamatkailuinfernon rentouttavasta vaikutuksesta ja syödä jäätelöä Tampereella. Jipii.